Tervetuloa Verkkokauppaan! / Welcome to Online shop!

Tarina Berliinistä

Vuosisadan osakekirja-aarre, ns. Reichsbankschatz

Berliinissä on 2000-luvulla järjestetty suuria huutokauppoja, joissa on myyty miljoonia saksalaisia vanhoja osakekirjoja. Myyjänä huutokaupoissa on toiminut Saksan valtio, joka myy natsi-Saksan keskuspankin (Reichsbank) pankkiholveihin jääneitä osakekirjoja massiivisina 10 000 kappaleen erinä.

Osakekirjat makasivat vuodesta 1945 vuoteen 1990 rautaesiriipun takana Itä-Berliinissä varastoituina. Saksassa vain muutamilla oli tietoa, missä nämä olivat, tai oliko niitä olemassa enää ollenkaan. Kaikkiaan osakekirjoja on n. 30 000 000 kappaletta ja osakekirjojen joukossa on koko määrään verrattuna pienehkö nippu suomalaisia osakekirjoja. Olemme käyneet Saksan valtion edustajien kanssa keskusteluja ko. suomalaisista osakekirjoista.

Reichsbank-aarteen synty

1940-luvulla natsit määräsivät, että pankkien tuli toimittaa fyysiset, asiakkaiden arvopaperisäilytyksissä olevat osakekirjat ns. osakkeiden säilytyspankkiin Berliiniin, Reichsbankiin. Kyseessä ei ollut juutalaiskysymys tai muu holokaustiin suoranaisesti liittyvä toimeenpide: sodan vaadittua yhä enemmän varoja Saksan valtio halusi yksinkertaisesti kontrolloida tehokkaammin valtion kaikkien yksityishenkilöiden omaisuutta ja "pitää tätä silmällä kaiken varalta".

Sodan loppuvaiheessa Kolmannen valtakunnan Reichsbankin pommisuojattujen holvien uskottiin kestävän vakavia pommituksia parhaiten. Koko natsi-Saksa painui maan alle.

Venäläiset ja liittoutuneet aloittivat Saksan maa-alan "moukaroinnin" vuoden 1943 kieppeillä. Vuonna 1944 ja 1945 pommitettiin koko entinen Preussin Keisarikunnan alue (=pohjoisempi puoli Saksasta aina Ranskan rajalle asti) tuusannuuskaksi ja infernaalisia pommituksia toteutettiin aina kesälle 1945 asti. Liittoutuneet kävivät myös keskenään "uhotaistelua" keskenäisestä herruudestaan ja tärkeä osa tässä oli näyttää mahtiaan pommittamalla Saksassa niin tuhoisasti kuin mahdollista. Vaikka kuuluisin "uhopommitus" on Dresden, koki kaikkein eniten tuhoa kuitenkin Berliini. sitä koeteltiin ilmasta, tykistöllä, ja lopuksi päästettiin sen yli loputon joukko ryöstävää voitonsokeuttamaa sotilaskuntaa. Kesällä 1945 Berliinissä oli enää viitisen taloa pystyssä, eikä juuri ollenkaan elinkelpoisia olosuhteita. Kaupungin maan alle rakentunut labyrinttien ja bunkkerien saaristo oli myös vaurioitunut pahoin.

Osakekirjavarastoja sisältäneet holvit säästyivät kuitenkin pommituksilta ja joutuivat koskemattomina liittoutuneiden haltuun. Venäläiset saapuivat Berliiniin keväällä 1945, ja sodan jälkeen pankin pommisuojatut holvit jäivät venäläisten miehityssektorille eli tulevaan Itä-Berliiniin.

Tämä sai aikaan varastolle uusia käänteitä: yhdysvaltalaiset, ranskalaiset ja brittiläiset miehittäjät vaativat haltuunsa sitä osaa osakekirjoista, joiden omistajat olivat jääneet heidän miehitysvyöhykkeille (=Länsi-Saksaan ja Länsi-Berliiniin) - mutta venäläiset eivät suostuneet mihinkään sellaiseen järjestelyyn. Tämä kinastelu käytiin miehitysvaltojen kesken käytännössä heti kun liittoutuneet olivat saaneet ensimmäisen käsityksen Berliinin todellisesta tilasta, sorron kaappaamasta kaupungista, ja sairaat, vammautuneet ja ruumiit oli kuljetettu pois ja järjestetty edes alkeellinen vedenjakelu.

Suomalaiset osakekirjat Reichsbankschatzin joukossa olivat suurimmilta osiltaan saksalaisten omaisuutta, jotka olivat sijoittaneet suomalaisiin tai Suomessa toimiviin yrityksiin. Suomihan oli ollut liitossa Saksan kanssa, ja erilaisia kauppa- ja yksityissuhteita oli valtioiden välillä ollut runsaasti. Tämä oli poikinut myös runsaasti sijoituksia ja osakekirjoja.

Reichsbank-aarre sodan jälkeen

Kylmän sodan aikana osakekirjat olivat kuin valtavassa "mitätöintiastiassa" sosialistisessa valtiossa, ja Itä-Saksan viranomaiset lajittelivat holveissa olevia osakekirjoja, joita oli valtava määrä - kymmeniä miljoonia. Itä-Saksassa kapitalistisella "omistuspaperilla" ei ollut minkäänlaista arvoa, ja Länsi-Saksa oli mitätöinyt sen alueella olleiden yhtiöiden osakekirjat, koska katsoi että osakekirjat oli saarrettu vihollisen alueelle. Holvit eivät olleet kosteussuojattuja säilytyspaikkoja eivätkä osakekirjat olleet rakastavien keräilijöiden sydänkäpyinä, vaan lumppua nurkassa, ja osakekirjoja tuhoutuikin kosteuden myötä ja hämähäkit nakersivat papereiden reunoja satunnaisesti. Satunnaisesti myös Itä-Saksasta tuli, epävirallisia kanavia pitkin, Länsi-Saksaan myyntiin eriä Reichsbankissa olleita osakekirjoja, mutta säännöllistä kauppaa osakekirjoille ei saatu länsisaksalaisten poliitikkojen yrityksistä huolimatta.

Saksojen yhdistyessä 1990-luvulla osakekirjat "löytyivät" Itä-Berliinistä ja Saksan valtio aloitti osakekirjojen läpikäynnin, kuntoluokittelun, luetteloinnin, ja keräilytarkoituksiin kelpaamattomien osakekirjojen tuhoamisen. Ne omistajat, jotka tiesivät pankkiholvissa olevan omistamiaan osakekirjoja saivat hakea paperinsa pois. Saksalaisissa osakekirjoissa ei pääsääntöisesti ole omistajien nimiä, vaan paperit ovat ns. haltijapapereita. 2000-luvulle tultaessa osakekirjojen luettelointi oli valmis, vanhat omistajat olivat hakeneet omansa pois, ja 30 000 000 osakekirjaa oli todettu myyntikelpoisiksi.

Reichsbank-aarre tänään

Viimeinen huutokauppa on pidetty ja kaikki saksalaiset osakekirjat on myyty. Ulkomaalaiset paperit odottavat vielä myyntiä.

Olemme toimittaneet Saksan viranomaisille heidän tarvitsemiaan dokumentteja suomalaisista osakekirjoista ja neuvotelleet huutokauppaa hoitavien henkilöiden kanssa suomalaisten osakekirjojen huutokauppaamisesta. Toivomme, että suomalaiset kohteet Reichsbank-aarteesta saadaan päivänvaloon ja keräilijoiden kokoelmiin mahdollisimman pian.



Janne Pietikäinen
(Artikkeli on kirjoitettu Osakekirja.fi -sivuille)

>> Takaisin artikkeliluetteloon



Copyright © 2017 www.osakekirja.fi www.scripophily.fi . Toteutus: Emerca