Julkaistu

2014/11 – Täydellinen värisuora

Täydellinen värisuora

– Minkä banaanivaltion papereita noi on?
– Mitkä?
– No toi sarja noita melkein samanlaisia papereita.


Hartwallin Värisuora.

1980-luvulla painetut osakekirjat olivat todellakin värikkyydessään poikkeus harmaasävyisessä Suomessa. Vaikkei nyt ihan Ghanan värikkäistä seteleistä voida puhua, niin kyllä värikkyyttä oli virkamiesmäisyyttä enemmän.

Osakkeita liikkeelle laskeneet yhtiöt pystyivät itse määrittämään osakekirjan ulkoasun, kunhan tietyt Helsingin Arvopaperipörssin asettamat perussäännöt täyttyivät. Värikkäin perusedellytyksistä oli dorseeraus eli osakekirjan osakemäärän esittäminen erilaisilla tunnusväreillä (engl. dorsal = selkä-). Dorseerausvärit ovat yhteisesti sovittuja, ja väritunniste liitetään tavallisesti osakekirjan ylä- tai vasempaan reunaan, sekä osakelippujen reunoihin. Värikoodaus helpottaa osakekirjojen ja osakelippujen käsittelijöitä, koska kunkin lipun arvo on värin ansiosta nopea havaita pikavilkaisulla.

1980- ja 1990-luvulla pankissa työskennelleillä dorseerausvärit ovat edelleen muistissa, voisi sanoa selkärangassa. Sininen väri tarkoitti yhtä osaketta, vihreä kymmentä ja keltainen sataa. Mutta miten merkattiinkaan isot osakekirjat, joissa oli vaikkapa 1 000 osaketta? Niitähän liikkui vain harvoin.

Suomessakin on herätty sarjojen keräämiseen

Osakekirjakeräilyyn on tullut taas uutta säpinää, kun keräilijät ovat alkaneet kysellä kokoelmaansa jonkin yhtiön tietyn osakeannin kaikkia erilaisia osakekirjoja. Helppoa ehjän sarjan kerääminen ei ole, koska etenkin suurten litteroiden osakekirjoja ei tunneta juuri lainkaan. Lisäksi äänivaltaiset osakesarjat ovat joillain yhtiöillä olleet vain perheen hallussa, eikä osakekirjoja ole päätynyt kiertäneinä keräilijöille ollenkaan.

Erilaisten variaatioiden kerääminen on osa jo pidempään nähtyä osakekirjakeräilyn kehittymistä. Rahankerääjillehän variaatioilla on aina ollut keskeinen merkitys. Suomessakin on nyt siirrytty yhä enemmän eurooppalaiseen malliin, eli ”yhtiöiden keräämisestä” yhtiön erilaisten osakekirjojen keräämiseen.

Osakkeiden arvo-osuusvaihto tehtiin Suomessa pääsääntöisesti juuri näillä 1980-luvun papereilla, ja vaihdossa kerättiin kaikki vaihdettavat paperiosakekirjat pois. Niitä ei annettu takaisin edes mitätöitynä. Syyksi kerrottiin, että vaihdetut osakekirjat kuuluvat osaksi arvo-osuusjärjestelmää. Sittemmin yhtiöt ovat tuhonneet vaihdettuja osakekirjoja. Keräilijälle ratkaisuna ehjän sarjan kokoamiseen voivat olla specimen-osakekirjat, joiden hinnat ovat usein huomattavasti edullisempia kuin liikkeelle lasketut eli kierrossa olleet osakekirjat.

Kirjapainot painoivat specimen-mallikappaleita tyypillisesti vain muutaman kappaleen kutakin, eli edes specimen-osakekirjoista ei välttämättä saa enää koottua täysin ehjiä sarjoja. Tällä hetkellä tilanne on se, että monista osakeanneista on saatavilla enää viimeinen ehjä sarja, jonka jälkeen aukkojen paikkaaminen käy hyvin työlääksi.

Samaa maata monissa väreissä

Osakekirjojen väritystä lisää dorseerauksen lisäksi myös osakesarja. Jos yhtiöllä on ollut kaksi osakesarjaa, osakesarjojen papereissa on useimmiten erilainen perusväritys. Kahden osakesarjan käyttäminen on ollut Suomessa yleistä yrityksissä, joissa on haluttu säilyttää äänivalta suvun tai muun ydinjoukon käsissä. Eri osakesarjojen äänivaltaerot ovat tyypillisesti 1 ääni / 20 ääntä.

Lisää värivariaatioita voi tuoda vielä ns. vapaa osakesarja. Vapaaosake tarkoitti ulkomaalaisrajoituksista vapautettua osaketta, ja vapautus merkittiin osakekirjaan yleensä punaisella U-kirjaimella. Joskus vapaaosakkeiden perusväritys poikkeaa sidotuista osakkeista. Valtaosa suomalaisista osakkeista oli aiemmin sidottuja, eli niitä ei voinut luovuttaa ulkomaalaisille. Osakkeiden ulkomaalaisrajoitukset purettiin Suomessa vuonna 1993.


Maininta ulkomaalaisrajoituksista kuului lain mukaan painaa myös osakekirjoihin. Merkintä näytti esimerkiksi tällaiselta.

Osakeannin erilaisten osakekirjojen määrä riippuu siis ennen kaikkea siitä, onko osakesarjoja ollut käytössä yksi vai useampia, sekä siitä, kuinka paljon erisuuruisia litteroita on painettu. Kun vuosikymmeniä sitten selvittiin yhdellä osakesarjalla ja yhden osakkeen osakekirjalla, ei se enää 1980-luvulle tultaessa riittänyt. 1980-luvulla suppeimpia sarjoja oli MTV:llä, jonka vuoden 1990 osakekirjoja oli vain viisi erilaista (1, 5, 10, 50 ja 100 osaketta). Yksi laajimmista sarjoista on puolestaan Metran ainoa osakeanti vuonna 1991, jossa liikkeelle laskettiin peräti 28 erilaista osakekirjaa.

On myös tavallista, että äänivaltaosakkeita ei painettu kuin muutamaa erilaista. Hartwallin tapauksessa suvun K-osakesarjaa painettiin vuonna 1989 vain 10 000 osakkeen osakekirjana, koska pienempiä murusia ei tarvittu. Pörssilistattua A-sarjaa painettiin sen sijaan kuutta erisuuruista osakekirjaa (5, 10, 50, 100, 1 000 ja 10 000 osaketta). On aika selvää, että kiertäneenä 10 000 K-osakkeen osakekirjaa ei kerta kaikkiaan löydy.


Mitä Hartwallin osakekirja kertoo?

Alla olevassa kuvassa on Hartwallin kymmenen A-osakkeen osakekirja vuodelta 1989. Kyseessä oli yhtiön historian ainoa yleisöanti, joka järjestettiin 24.4.–5.5.1989. Osakeannin jälkeen Hartwallin osake tuotiin pörssin OTC-listalle, mikä oli yhtiölle valtava muutos. Vuonna 1836 perustettu perheyritys muuttui kerralla julkiseksi osakeyhtiöksi.

Hartwall oli ostanut edellisvuonna Mallasjuoman ja koko juoma-ala oli voimakkaassa kasvussa, joten osakeanti päädyttiin järjestämään investointien vaatiman pääoman saamiseksi. Annissa yleisölle tarjottiin 800 000 A-sarjan osaketta hintaan 80 mk/kpl, minkä lisäksi yhtiön henkilökunta ja edustajat saivat merkitä 200 000 A-osaketta 70 markalla. Osakeannilla kerättiin näin pääomaa 78 miljoonan markan verran.

_________________________

Näin luet osakekirjaa:

Saat avattua alla olevan kuvan suurempana klikkaamalla kuvaa.


Mallina on 1980-luvun lopulla yleistynyt sport-mallinen osakekirja Hartwallilta. Sport-malli tarkoitti tiivistä pystymallista osakekirjaa, jossa varsinainen osakekirja ja siihen liittyvät osakeliput painettiin yhdelle sivulle. Aikaisemmin osakekirjan väliin annettiin erillinen talonkilehti, jossa oli tarvittavat osakeliput osakeanteja ja osinkoja varten. Malliosakekirja on blanco-kappale, eli siitä puuttuvat mm. haltijatiedot.

1. Dorseerausväri. Erisuuruisten osakemäärien merkitseminen yhteisesti sovituilla väreillä helpotti osakekirjojen ja osinkolippujen käsittelyä. Osakekirjaan liittyvän osakemäärän näki yhdellä vilkaisulla. Samaa tunnusväriä käytettiin myös osakelipuissa.

2. Osakemäärä. Yksi osakekirja voi sisältää useita osakkeita. Osakkeiden määrä, arvo ja mahdollinen sarja selviävät tästä.

3. Osakekirjan numero. Jokainen osakekirja merkittiin yksilöllisellä sarjanumerolla.

4. Merkitsijän nimi. Osakekirjan ensimmäisen haltijan nimi kirjoitettiin tähän. Jos osake siirtyi edelleen kaupan tai muun saannon perusteella, siirtomerkinnät kirjattiin osakekirjan kääntöpuolelle.

5. Päiväys.

6. Liikkeellelaskijan virallinen nimi.

7. Allekirjoitukset. Allekirjoitukset voivat olla alkuperäisiä tai painettuja, ja niitä voi olla useita. Hartwallin osakekirjat allekirjoitti Erik Hartwall. Eri allekirjoittajat ovat yksi osakekirjakeräilyn alalaji kuten seteleissäkin.

8. Osakekirjan painopaikka.

9. Vinjetti / vignette. Vinjetillä tarkoitetaan osakekirjan kuvitusta. Vinjetti liittyy yleensä yhtiön toimintaan ja voi olla hyvinkin koristeellinen. Kaikissa osakekirjoissa kuvaa ei ole, tai sen virkaa hoitaa yrityksen logo. Hartwallin osakekirjoihin painettiin yrityksen perustajan, vuorikomissaari Victor Hartwallin rintakuva.

10. Mahdollinen ulkomaalaisrajoitus. Jos osakekirjaan liittyi ulkomaalaispykälä, se piti mainita osakekirjassa ja osakeantilipuissa. Tällaisia osakkeita kutsuttiin sidotuiksi.

11. Osakelipun numero. Osakelippuja käytettiin osinkojen nostamiseen ja muihin yhtiötapahtumiin, kuten osakeanteihin. Yhtiö tiedotti osakkaille, minkä numeroinen lippu milloinkin oli leikattava ja kiikutettava pankkiin tai yhtiöön.

14.11.2014 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkeli on julkaistu Numismaatikko-lehdessä 6/2014.