Julkaistu

2013/09 – Puuttuvan väärän metsästys

Puuttuvan väärän metsästys

– Joko sulla on kokoelmassa se väärällä kartalla oleva 2 euronen?
– On ollut jo jonkin aikaa. Sitä vesileimatonta 20 euroista etsin.
– Aa, se. Joo kuulin siitä, mutta mullakaan ei ole vielä.

Numismaatikot ja filatelistit ovat jo vuosia keränneet virhepainamia. Mutta missä ovat osakekirjojen virhepainamat? Onko joku yhtiö laskenut liikkeeseen virheellisiä osakekirjoja ja miten ne erottaa?

Vastaus on yksinkertainen: virheellisiä osakekirjoja on ja ei ole. Osakekirjoissa ei pääsääntöisesti ole turvamerkintöjä paperin vesileimoja lukuun ottamatta. Osakekirjoja on painettu tavallisesti ryppäittäin, jolloin jokainen painotyö on tarkistettu hyvin tarkasti. Virheitä ei näin ole juurikaan päässyt kiertoon saakka. Poikkeus vahvistaa tämänkin säännön. Lisäksi tunnetaan muutamia virheellisiä painoksia, jotka on kuitenkin huomattu ennen liikkeellelaskua.

Tuusulan Kansanopiston Kiinteimistöosakeytiö

Yhä toimivan yhtiön vuoden 1910 paperissa on perinteinen kirjoitusvirhe (ytiö / yhtiö). Osakekirjan päiväyksen 1.1.1910 perusteella voisi arvata, että paperit on painettu loppuvuodesta 1909. Onkohan tämä sinänsä harmiton typo sattunut Kirjapaino Oy Sanan kirjaltajan kiirehtiessä joulukinkun syöntiin? Kuva osakekirjasta on jutun lopussa.

Stockmann Oy Ab, 1986

Suomalaisten pörssiyhtiöiden osakekirjoissa käytettiin vuosikausia dorseerausta. Dorseeraus tarkoittaa menetelmää, jossa osakekirjan selkämyksen väritys osoitti osakekirjassa olevien osakkeiden määrän. 1 osakkeen osakekirja oli sininen, 5 osakkeen punainen, 10 osakkeen vihreä, 20 osakkeen lila, 50 osakkeen harmaa, 100 osakkeen keltainen, 500 osakkeen tummanpunainen ja 1000 osakkeen ruskea.

Menetelmä helpotti huomattavasti osakekirjoissa tai osinkolipuissa olevien osakemäärien laskemista esim. pankeissa. Osakekirjan tekstejä ei tarvinnut lukea – riitti kun vilkaisi selkämyksen värin ja ynnäsi osakemäärän.

Keräilijöille saakka on päässyt hyvin harvan osakekirjan virheelliset dorseeraukset. Ja nekin specimen-kappaleina. Yksi on Stockmannin osake vuodelta 1986. Osakekirjassa olevat osakemäärät ja dorseerausvärit ovat ihan sattumanvaraisia. Kuvan 100 osakkeen osakekirjassa on käytetty dorseerauksessa vihreää, joka kuitenkin on varattu 10 osakkeen kirjoille. Valitettavasti minulla ei ole tiedossa mistä virheessä on kysymys. Mahdollista on, että kyse on ollut koepainoerästä tai oikeasta virheestä painotyössä. Ehkäpä saamme vastauksen vielä joku päivä. Kuva virheellisestä Stockmannin osakekirjasta on jutun lopussa.

Kansallis-Osake-Pankki, 2.9.1985

Kansallis-Osake-Pankki järjesti keväällä 1986 osakeannin, jossa laskettiin liikkeelle osakkeita, jotka olivat vapaita ulkomaalaisten omistusrajoitteista. Rajoitus oli tullut vuonna 1939.

Tarjousantiin saakka KOP:n osakekirjat olivat olleet kooltaan taitettu A3, jonka välissä oli A4-kokoinen kuponkiarkki. Vapaiden osakkeiden osakekirjoja varten painettiin koe-eränä ns. sport-malliset osakekirjat päiväyksellä 2.9.1985, joissa osakekirja on A4-kokoisen arkin yläosassa. Alaosan kupongit jätettiin painamatta.

Sport-mallin käyttöönotto oli raju uudistus: siinä valmistauduttiin jo tulossa olevaan arvo-osuusjärjestelmään painamalla osakekirjasta ja siihen liittyvistä kupongeista juuri sen kokoinen, että kupongit riittäisivät sähköisen järjestelmän tuloon saakka. Nykypäivän vertailu löytynee sanomalehtien siirtymisestä broadsheetistä tabloid-kokoon.

Edellä mainittuja KOP:n 2.9.1985 sport-osakekirjoja on säilynyt 10 kappaletta. Kuva osakekirjasta on jutun lopussa.

Fiskars 31.8.1987

Fiskars järjesti osakeannin talvella 1986–1987. Osakekirjojen allekirjoittajiksi valittiin Jacob von Julin ja Göran J. Ehrnrooth. Osakekirjojen päiväykseksi päätettiin 31.8.1987, koska Kaupparekisterin uskottiin saavan siihen mennessä rekisteröityä osakepääoman korotuksen.

Osakekirjat painettiin ja toimitettiin yhtiölle annettavaksi osakkeenomistajille. Mutta toisin kävi: yhtiössä huomattiin, että osakekirjan allekirjoittaja Jacob von Julin oli yllättäen kuollut jo 1.6.1987 ja osakekirjojen antaminen osakkaille olisi tarkoittanut, että kuollut mies olisi ollut niiden allekirjoittaja.

Yhtiö päätti painattaa uudet osakekirjat, joiden allekirjoittajiksi tulivat Göran H. Ehrnrooth ja Reijo Kaukonen sekä päiväykseksi 15.9.1987.

Koulukauppa Oy

Koulukaupan tarina on suoraan sanottuna hauska. Todella hauska. Me osakekirjojen kanssa peuhaavat olemme toisinaan niin vakavia, ettemme osaa ottaa etäisyyttä rakkaaseen harrastuksemme ja pilkettä silmäkulmaan.

Koulukauppa Oy:tä nimittäin ei ole ollut olemassa. Osakekirja ei ole aito. Koulukauppa Oy:n ”osakekirja” on ollut Vaasan Kauppaoppilaitoksen harjoituslomake, jolla oppilaat ovat harjoitelleet osakekirjan kirjoittamista. Terveiset Eeva Sillanpäälle, jos hän lukee tämän artikkelin. Hämmennystä hänen harjoitustyöstään on piisannut vielä 50 vuotta myöhemmin. Kuva ”osakekirjasta” on jutun lopussa.

3.9.2013 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:

Ainoa tuntemamme virheellinen Viestintäkehitys. Nimellisarvo on painettu väärin. Sen pitäisi olla 10 mk. (Vrt. kataloginumero 2343 tai 4029.)

Julkaistu

Links into the web archives in Finland

The Central Archives for Finnish Business Records (Elka) has an archive including plenty of information about history of Finnish companies. Archive is only in Finnish.
>> Go to the archive of Elka

The Finnish Literature Society has a database, which includes information about important Finnish people associated with economy and companies. Archive is only in Finnish.

>> Go to the archive of Finnisch persons to do with economy

The National Library of Finland has transformed plenty of historical newspapers and magazines into digital form. Archive is only in Finnish.

>> Go to the digitalized archive of old newspapers etc by The National Library of Finland

Julkaistu

Revenue stamps used in Finland

This content is available only in Finnish. We apologize.

Please try to translate the page via Google Translate.


Osakeantileimamerkit 1922 – 1966

-> Katso, mitä osakeantimerkkejä sivuillamme jo on! »

Osakeannit tulivat leimaverotuksen piiriin 1915. Vuoteen 1922 asti vero perittiin normaaleilla yleisleimamerkeillä, ja vasta vuonna 1922 julkaistiin omat merkit osakeantien verotusta varten. Nämä valmistettiin lisäpainamalla normaaleja leimamerkkejä tekstillä OSAKEANTI – AKTIEEMISSION.

Merkit piti kiinnittää osakekirjoille osakeannin tai osakkeiden arvon noston yhteydessä. Näin ei aina ole menetelty, jolloin markkinoille on tullut käyttämättömiä merkkejä arkkeina tai arkin osina.

Merkit on ohessa luetteloitu mallisarjoittain. Merkit on joko tavattu tutkimusten yhteydessä, tai niiden painamisesta on löydetty arkistotieto. Mallin 1963 osalta kaikkien mainittujen arvojen ilmestymistä ei ole voitu varmentaa.

Mallien yleistiedot on esitetty yleisleimamerkkien luetteloinnin yhteydessä. Arvon jälkeen on annettu vastaavan yleisleimamerkin luettelonumero (katso Lape 2011 -luettelo).

OSAKEANTI AKTIEEMISSION -lisäpainama

vuosi 1922

Mallin 1920 leimamerkit lisäpainamalla OSAKEANTI AKTIEEMISSION. Vuonna 1922 julkaistut merkit.

Penniarvot: Pienet markka-arvot: Suuret markka-arvot:
40 p
50 p
128A
129A
1 mk
2 mk
2 mk
3 mk
4 mk
4 mk
5 mk
130A
132A
132B
133A
134A
134B
135A
8 mk
10 mk
20 mk
30 mk
40 mk
50 mk
100 mk
200 mk
500 mk
2000 mk
136
137
139
141
142
143
144
145
146
147

vuosi 1923

Mallin 1895 25 mk merkki lisäpainamalla OSAKEANTI AKTIEEMISSION. Merkin valmistuksesta on arkistotieto. Painoksen suuruus oli 1000 kpl. Mallissa 1920 ei vielä tuolloin oltu julkaistu 25 markan merkkiä, joten arvo valmistettiin lisäpainamalla edellisen mallin 1895 merkkejä. Varhaisin tavattu käytetty merkki on vuodelta 1928.

Penniarvot: Markka-arvot:
25 mk 116B

Mallin 1920 leimamerkit lisäpainamalla OSAKEANTI AKTIEEMISSION. Merkkien valmistuksesta on vain arkistotieto. Merkkien hammastusta ei tiedetä.

Penniarvot: Markka-arvot:
20 p
25 p
126
127

vuosi 1925

Mallin 1920 25 mk leimamerkki lisäpainamalla OSAKEANTI AKTIEEMISSION. Merkillä korvattiin vuoden 1923 lisäpainama mallin 1895 merkille.

Penniarvot: Markka-arvot:
25 mk 140

vuosi 1928

Mallin 1928 leimamerkit lisäpainamalla OSAKEANTI AKTIEEMISSION. Kaikki arvot julkaistiin vuonna 1928. Arvot 1 ½ mk ja 15 mk tunnetaan vain arkistolähteissä. Merkkien hammastusta ei tunneta.

Penniarvot: Pienet markka-arvot: Suuret markka-arvot:
Penniarvoina käytettiin
mallin 1922 merkkejä.
1 mk
1½ mk
2 mk
2 mk
3 mk
4 mk
5 mk
8 mk
10 mk
15 mk
20 mk
20 mk
25 mk
30 mk
30 mk
40 mk
50 mk
50 mk
149A
150
151A
151B
152A
153A
154A
155
156A
157
158A
158B
159B
160A
160B
161B
162A
162B
100 mk
200 mk
500 mk
2000 mk
163
164
165
166

vuodet 1935/1948

Mallin 1935 leimamerkit lisäpainamalla OSAKEANTI AKTIEEMISSION. Merkit ilmestyivät vaiheittain vuosina 1935 – 1948 edellisen mallin merkkivarastojen loppuessa. Erona merkkimalleilla on eri vesileima, mallissa 1928 kruunu ja mallissa 1935 heraldinen ruusu. Osakekirjoilla merkkejä ei yleensä pysty erottamaan toisistaan.

Lape-numeron 172-186 merkeissä katso myös alempaa kohta 1948/1949.

Penniarvot: Pienet markka-arvot: Suuret markka-arvot:
40 p 170 1 mk
2 mk
3 mk
5 mk
10 mk
20 mk
30 mk
40 mk
50 mk
172
174
175
177
179
181
183
184
185
100 mk
300 mk
500 mk
2000 mk
186
187
188
189

vuosi 1943

Mallin 1943/1948 5000 markan leimamerkki lisäpainamalla OSAKEANTI AKTIEEMISSION. Merkin painos oli 50 000 kpl, painotieto 1945 perustuu arkistotutkimuksiin. Varhaisin tunnettu OA-käyttö on vuodelta 1946.

Penniarvot: Markka-arvot:
5000 mk 198

 

OSAKEANTI AKTIEEM. -lisäpainama

vuodet 1948/1949

Mallin 1935 leimamerkit lisäpainamalla OSAKEANTI AKTIEEM. Penniarvot olivat poistuneet käytöstä inflaation takia ja näitä ei julkaistu enää tällä lisäpainamalla. Merkit ilmestyivät vaiheittain edellisen mallin merkkivarastojen loppuessa.

Osakekirja.fi -katalogissa seuraavat antimerkit on merkitty vuosiluvulla 1947, jotta ne erottuvat vastaavan Lape-numeron 1935 vuoden merkeistä. Eri vuosimallit on helpointa erottaa päällepainatuksesta: Vuoden 1935 merkeissä painatus on OSAKEANTI AKTIEEMISSION ja vuoden 1947 merkeissä lyhyemmin OSAKEANTI AKTIEEM.

Penniarvot: Pienet markka-arvot: Suuret markka-arvot:
Penniarvot olivat
poistuneet käytöstä
inflaation takia.
1 mk
2 mk
3 mk
5 mk
10 mk
20 mk
25 mk
30 mk
40 mk
50 mk
172
174
175
177
179
181
182
183
184
185
100 mk

100 mk merkin
varhaisin
tavattu
käyttö 1949.

186

Mallin 1943/1948 leimamerkit lisäpainamalla OSAKEANTI AKTIEEM. Ilmestymisajoista ei ole arkistotietoja käytettävissä.

Penniarvot: Markka-arvot:
Penniarvot olivat
poistuneet käytöstä
inflaation takia.
100 mk
200 mk
300 mk
400 mk
500 mk
1000 mk
2000 mk
5000 mk
10000 mk
25000 mk
191
192
193
194
195
196
197
198
199
200

vuosi 1963

Mallin 1963 leimamerkit lisäpainamalla OSAKEANTI AKTIEEM. Kaikki merkit ilmestyivät ennen vuotta 1966 ja ovat mallin ensimmäistä painotyyppiä. Hammastus A valkealla paperilla, painotyyppi I. Katso selitykset Lape luettelossa yleisleimamerkkien kohdalta.

Penniarvot: Markka-arvot:
1 p
5 p
10 p
20 p
25 p
30 p
40 p
50 p
75 p
201
203
204
205
206
207
208
209
210
1 mk
2 mk
2,50 mk
3 mk
4 mk
5 mk
10 mk
20 mk
25 mk
50 mk
100 mk
250 mk
211
215
216
218
221
224
228
230
231
234
236
238

Osakeantimerkkien käyttö päättyi 1.5.1966, jolloin veron kanto lopetettiin. Veromuoto kumottiin vuonna 1968.

ARVOPAPERIEN LEIMAUS 1946

Vuonna 1946 määrättiin toimittamaan kaikki arvopaperit tarkastettaviksi verovirastohin. Tarkastetut arvopaperit varustettiin ARVOPAP. LEIMAUS 1946 –merkillä ja merkki mitätöitiin verottajan leimalla. Leimaus oli suoritettava 1.1.- 16.3.1945 välillä. Merkin painos oli 20 000 000 kpl. Merkissä on kampahammastus 14, vesileimana on murtoviivakuvio. Merkissä tavataan ohutta kellertävää ja paksumpaa valkoista paperia.

arvop.leimaus 1946 punainen – red

-> Katso, mitä osakeantimerkkejä sivuillamme jo on! »

Lähde: Jukka Sarkki 18.11.2011

Julkaistu

What is a share certificate?

This content is available only in Finnish. We apologize.

Please try to translate the page via Google Translate.

Mitä osake- ja velkakirjat oikeastaan ovat? Ne ovat sijoittajalle annettuja todistuksia sijoituksesta liikkeellelaskijaan (esim. osakeyhtiö, osuuskunta, kunta, valtio). Yleensä osake- ja velkakirjat ovat osittain painettuja asiakirjoja, jotka on allekirjoitettu liikkeellelaskuajankohtana. Suomessa osakekirjojen muotovaatimukset on ilmoitettu kulloinkin voimassa olevassa osakeyhtiölaissa. Suomalaisissa osakekirjoissa käsin tai koneellisesti täytettyjä tietoja ovat yleensä sijoittajan nimi ja päiväys. Kokonaan käsin kirjoitettuja osake- tai velkakirjoja on hyvin vähän.

Suomessa osakkeet ja velkakirjat voidaan erotella seuraavasti:

OSAKE:
Liikkeellelaskija voi olla ainoastaan osakeyhtiö. Osakkeen merkitsemisestä = sijoittamisesta yhtiöön annetaan todistuksena osakekirja (nimiosake). Sijoittajan = osakkeen merkitsijän nimi on kirjoitettu etukanteen ja sisäsivuilla osakekirja on saatettu siirtää seuraaville omistajille ns. siirtomerkinnöillä. Suomessa on aikoinaan ollut mahdollisuus ns. haltijaosakkeisiin, jolloin osakkeen omistus on ollut sillä kenen hallussa = kädessä osakekirja on ollut. Haltijaosakkeet eivät ole nykyaikana mahdollisia. Joissakin Euroopan maissa haltijaosakkeet ovat olleet hyvin yleisiä. Joissakin maissa myös osakkeiden takaisinmaksut ovat olleet hyvin yleisiä. Suomessa takaisinmaksu voi tapahtua osittain pääomanpalautuksena tai osakkeiden takaisinostona. Sijoittaja voi vapauttaa pääomansa yhtiöstä myymällä osakkeen toiselle sijoittajalle, ei vaatimalla pääoman takaisinmaksua. Osakkeita voi olla erilaisia riippuen liikkeellelaskijan yhtiöjärjestyksestä, esim. kantaosake, etuosake, I-osake, II-osake, A-osake, B-osake jne. Sarjojen eroavaisuudet ovat mm. erilaisia oikeuksia yhtiön voitonjakoon, äänimäärään yhtiökokouksessa, pääoman takaisinmaksuun yhtiön purkamistilanteessa.

OSUUSTODISTUS:
Liikkeellelaskija voi olla ainoastaan osuuskunta. Sijoittajan = osuudenomistajan nimi on kirjoitettu etukanteen. Sijoittaja saa osuusmaksun takaisin eroamalla osuuskunnasta, osuusmaksu saattaa olla hyvinkin pieni osa osuustodistuksen ns. markkina-arvosta. Sijoittaja voi myös myydä osuustodistuksen toiselle sijoittajalle osuuskunnan yhtiöjärjestyksen mukaisesti. Siirtomerkinnät tehdään kuten osakekirjoihin.

VELKAKIRJA:
Velkakirjan eli lainan liikkeellelaskija voi olla valtio, kaupunki, kunta, yhtiö tai yhteisö. Oikeastaan mikä tahansa Suomessa juridisesti oikeustoimikelponen taho. Velkakirjat ovat todistuksia liikkeellelaskijalle lainatusta rahasummasta, ja yleensä lainan ehdot on painettu velkakirjan taakse. Velkakirjat ovat haltijapapereita. Velkakirjat voidaan luokitella seuraaviin alaluokkiin:
* obligaatio * debentuuri * vaihtovelkakirjalaina * pääomalaina * joukkovelkakirjalaina * optiolaina

Eurooppalaisten keräilijöiden parissa suosittuja ovat ns. perustamisosakekirjat, eli osakekirjat, joiden liikkeellelasku on tapahtunut yhtiön perustamisen yhteydessä. Niitä on yleensä vähän olemassa ja niiden merkitsijöinä ovat olleet uuden yhtiön syntymisessä mukana vaikuttaneet edistysmieliset henkilöt. Suomessa yleisin perustamisosakekirja on Palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan (nyk. Pohjola Pankki) osakekirja vuodelta 1891. Suosittuja ovat myös osake- tai velkakirjat, joita ei ole määrällisesti montaa laskettu liikkeelle.

Mistä keräilyosakekirjat tulevat?

Osake- ja velkakirjat, joita skripofiilit keräävät, omaavat yleensä arvoa vain keräilymielessä, eli ne ovat mitättömiä. Paperit eivät siis pääsääntöisesti ole ns. käypiä osakekirjoja, jotka oikeuttaisivat osinkoihin tai omistusoikeuteen yhtiöissä. Toki myös käypiä osakekirjoja on keräilijöiden kokoelmissa. Mitättömiä osakekirjoja syntyy useilla tavoilla:

1. Yhteiskunnalliset muutokset. Valtiot saattavat lakata olemasta, jolloin valtion velkakirjoista tulee arvottomia. 1900-luvun suurin ”mitätöintiastia” oli sosialismi. Itä-Euroopassa tapahtuneet sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään siirtymiset poistivat yksityisomistajuuden ja mitätöivät melkein kaikki osake- ja velkakirjat. Näin tehtiin ensimmäisenä Venäjällä 1918, ja II maailmansodan jälkeen monessa Itä-Euroopan maassa, Kiinassa sekä Kuubassa. Vuodesta 1945 lähtien pelkästään Itä-Berliinissä oli Länsi-Saksan mielestä takavarikossa yli 30 000 000 osakekirjaa (ns. Reichsbankschatz), jotka on myyty tai myydään 2000-luvun alkupuolella. Reichsbankschatzista on tarina Artikkelit-osastollamme.

2. Yritykset tai muut liikkeellelaskijat hakeutuvat konkurssiin. Konkurssitilanteessa ensin velkojat saavat osansa ja viimeisenä osakkeenomistajat. Helsingin Pörssissä noteerattujen yhtiöiden keskuudessa konkurssit ovat II maailmansodan jälkeen olleet harvinaisia. 1960-luvulla konkurssin teki Villayhtymä Oy, sitten 1980-luvun lopulla Mancon Oy, 1992 Nobiscum Oy ja 2008 Stromsdal Oyj.

3. Yritykset vaihtoivat osakekirjat aika ajoin. Vaihdossa vanhat osakekirjat annettiin pyynnöstä mitätöityinä takaisin omistajille.

4. Yritykset ostavat tänäkin päivänä toisia yrityksiä. Ostotarjouksen kohteena olleen yrityksen osakekirjat tuli luovuttaa ostajalle osana ostotarjouksen hyväksymistä. Jotkut omistajat eivät tarjousta syystä tai toisesta hyväksyneet ja osakekirjat vanhenivat määräajan jälkeen.

5. Skripofiliamarkkinoille tulee jatkuvasti ”piironginlaatikosta” osakekirjoja, joiden keräilyarvo on huomattavasti suurempi kuin mahdolliseen omistukseen pohjautuva arvo.

6. Osakekirjat saattavat kadota ja omistaja kuolettaa osakekirjat oikeudessa saadakseen uudet tilalle. Syystä tai toisesta vanhat osakekirjat ”putkahtavat” esille jostakin esim. paperiroskiksesta, ja ne ovat mitättömiä eli vain skripofiilien aarteita.

7. Velkakirjat jäivät yleensä omistajille sen jälkeen, kun velka oli maksettu takaisin. Tästä johtuen nimellisarvoltaan pieniä (alle 10 000 markkaa) valtion obligaatioita 1990-luvulta on erittäin paljon liikkeellä. Ulkomailla käytäntönä on ollut rei’ittää velkakirja.

Valtiot ja yritykset säilyttävät usein vanhoja arvopapereita varastoissaan. Jotkut tuhoavat osakekirjat vasta jopa vuosikymmenien jälkeen. Hyvä esimerkki on Suomen Yhdyspankki – Föreningsbanken i Finlandin vuoden 1864 osakekirjat, jotka tuhottiin pankissa vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen. Käytännöt vaihtelevat yrityksittäin.

Osakekirjoja painaneet kirjapainot säilyttivät osakekirjoista specimen-kappaleita, eli samanlaisia osakekirjoja kuin liikkeellelaskijoille toimitetut, mutta ilman omistajien tietoja sekä osakenumeroita. Kirjapainot säilyttivät joitakin specimen-osakekirjoja näytteinä työnsä laadusta sekä painosopimuksen mukaisen työn tekemisestä.

Lue myös:
>> Tutustu tarkemmin esimerkkiosakekirjojen tietoihin.

Julkaistu

What is scripophilia?

This content is available only in Finnish. We apologize.

Please try to translate the page via Google Translate.

Kuten kaikessa keräilyssä myös skripofiliassa, osakekirjojen keräilyssä, keräilijä valitsee keräilyalueensa oman mielenkiintonsa mukaan. Olemme olleet mukana suomalaisessa osakekirjakeräilyssä 20 vuoden ajan ja tuona aikana olemme tutustuneet monenlaisiin keräilijöihin. Tunnemme asiakkaamme ja osaamme tarjota heille juuri heitä kiinnostavia osakekirjoja! Tässä muutama tuntemamme keräilijätyyppi:

Päivämääräkeräilijä etsii esim. kaikkia 14.4. päivättyjä osakekirjoja maailmassa tai esim. Suomessa. Maailmalla puhutaan syntymäpäiväkeräilijöistä. Päivämääräkohteita kysytään usein myös yksilölliseksi lahjaksi vaikkapa 50 vuotta täyttävälle. Uniikki keräilyosakekirja onkin hyvä idea arvokkaaksi lahjaksi! Osakekirja.fi:ssä voit hakea osakekirjoja päiväyksen mukaan HAKU-kentässä esim. 14.04.1969.

Lukukeräilijä on edellistä moniulotteisempi juttu. Jotkut ihmiset yksinkertaisesti keräävät osakekirjoja, joissa on jokin tietty numerosarja, esimerkiksi luku 35. Yksi alaryhmä ovat ns. radar-keräilijät eli henkilöt, jotka etsivät lukuja jotka ovat samoja sekä vasemmalta oikealle että oikealta vasemmalle luettaessa (esim. 40404). Osakekirja.fi:ssä voit hakea osakekirjoja lukujen perusteella HAKU-kentässä, ja radar-osakekirjat löydät kirjoittamalla hakusanaksi ”radar”.

Kotiseutukeräilijä tai paikkakuntakeräilijä etsii esimerkiksi oman kotiseutunsa keräilykohteita. Hänelle osakekirjat ovat usein vain yksi ulottuvuus, sivujuonne, suuremmassa aiheessa. Hyvä niin! Suomalaisissa osakekirjoissa on pääsääntöisesti mainittu paikkakunta, jossa osakekirja on päivätty. Osakekirja.fi:ssä olemme indeksoineet osakekirjat paikkakunnan sekä mahdollisesti maakunnan mukaan. HAKU-toiminto auttaa näin ollen myös paikkakuntakeräilijöitä.

Aihepiirikeräilijä kerää esim. pankkiosakekirjoja tietystä maasta tai tietyltä alueelta. Osakekirja.fi:ssä olevat osakekirjat on indeksoitu toimialoittain tai aihepiireittäin. Kirjoita siis etsimäsi aihe HAKU-kenttään ja katso mitä löytyy! Suomessa suosituinta on ollut pörssiyhtiöiden osakekirjojen keräily, ja em. osakekirjat löydät meiltä hakusanalla ”pörssi”.

Toimialakeräilijä etsii vain tietyn toimialan yhtiöitä, esimerkiksi metsäyhtiöitä, pankkeja tai laivayhtiöitä valitsemaltaan maantieteelliseltä alueelta. Olemme indeksoineet myynnissä olevat osakekirjat myös toimialoittain.

Aikakausikeräilijä kerää tiettyä tyylisuuntaa edustavia osakekirjoja. Suomessa suosituin keräilijöiden kysymä aikakausi on jugendaika. Suomessa jugendaika jatkui vuoteen 1925 saakka, ja se onkin kansallinen piirteemme, jota etenkin keskieurooppalaisten on vaikea mieltää. Ensimmäisen maailmansodan aikana tai sen jälkeen Suomessa päivättyjä osakekirjoja ei mielletä ”puhtaiksi jugendosakekirjoiksi”, koska aika on liian myöhäinen. Suomalaisten kannalta asia on selkeä: mestarimme kävivät Keski-Euroopassa oppimassa jugendtyyliä, ja toivat tyylin maahamme, joten jugendaika jatkui meillä pidempään ja alkoi myöhemmin kuin muualla.

”Kauneuskeräilijä”. Tämä onkin monimutkaisempi juttu, koska kauneus on katsojan silmissä. Moni tähän kategoriaan kuuluva keräilijä reagoi osakekirjassa olevaan kauniiseen kuvaan, jota osakekirjan kokonaisuus tukee. Teemme parhaamme vastataksemme ”kauneuskeräilijöiden” tarpeisiin indeksoimalla mahdollisimman paljon tietoa osakekirjasta sanalliseen muotoon, jotta HAKU-toiminto palvelee kaikkia keräilijöitä.
>> Mikä on osakekirja?

Julkaistu

How would I start collecting share certificates?

This content is available only in Finnish. We apologize.

Please try to translate the page via Google Translate.

Keräilypureman saaneet, tulevat skripofilit, kysyvät toisinaan neuvoja, miten kerääminen pitäisi aloittaa. Tärkein neuvo on: Ole kärsivällinen! Kerromme tässä omia mietteitämme keräilyn aloittamisesta.

Älä ryntää ostamaan osakekirjoja ilman että sinulla on ajatus, minkälaisen kokoelman haluat kerätä. Ilman ajatusta ja sattumanvaraisesti ostamalla saatat huomata omistavasi kasan osakekirjoja sieltä täältä ilman johtolankaa. Tilannetta voisi verrata lasten postimerkkikokoelmaan tai vanhaan kuopiolaiseen grilliruokaan ”Sitä sun tätä”. Summittainen kokoelma ei tuota omistajalleen mielihyvää tai tyydytystä, eikä se myöskään ole hyvä investointi.

Etsi tietoa ja keskustele muiden keräilijöiden kanssa

On todella tärkeää oppia kokoelman aihepiiristä, tutustua osakekirjakauppiaisiin, liittyä skripofilisteihin, tutustua skripofilia- ja yhtiöhistoria aineistoihin, keskustella muiden keräilijöiden kanssa, etsiä internetistä tietoa (myös muilla kielillä kuin äidinkielelläsi) ja tutustua huutokauppakatalogeihin. Sen jälkeen, kun tunnistat kiinnostavan aiheen, voit aloittaa keräämään juuri itse itsellesi räätälöimää kokoelmaasi mielenkiintosi sekä budjettisi mukaisesti. Toiset keräilijät varmasti neuvovat ja keskustelevat kanssasi osakekirjakeräilystä. Muista, että yksikään aihe ei ole toista parempi, kokoelmat ja hankintahinnat varmasti vaihtelevat.

Suomalainen keskustelufoorumi osakekirjoihin liittyen löytyy Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry:ltä, www.pk-numismaatikot.fi Kysy keskustelupalstalla mieltä askarruttavista asioista. Suomi on laaja maa ja välimatkat pitkät, joten monesti keskustelufoorumi on paras tie vaihtaa mielipiteitä. Suomalaiset skripofiliapiirit ovat vielä aika pienet, joten kannattaa rohkaista mielensä ja tutustua myös eurooppalaisiin skripofileihin. Tietoa kannattaa kerätä mahdollisimman monesta paikasta. Maailman suurin osakekirjojakeräilijöiden yhdistys on IBSS eli International Bond and Share Society. Lisätietoa IBSS:stä ja sen Suomen toiminnoista löydät sivuiltamme kohdasta Yhteistyökumppanimme. Osakekirjakauppiaatkin auttavat sinua keräämisen aloittamisessa ja kasvattamisessa. Kauppias varmasti haluaa nähdä sinut pitkäaikaisena asiakkaana, joten hänkin tietää, että tiedon jakaminen skripofiliaan liittyen tarkoittaa kaikkien keräilyyn liittyvien osapuolien hyvinvointia.

Rajaa aiheesi ja alueesi

Useimmat aloittavat keräilijät ovat huomanneet pian, miten tärkeä asia on kokoelman aiheen valitseminen. Aiheiden valikoima on melkein rajaton, koska osake- ja velkakirjoihin kautta heijastuu suurin osa taloushistoriasta. Kansainvälisesti monet keräilijät suosivat aiheita kuten rautatieyhtiöt, autot ja kaivosyhtiöt. Nämä aiheet tarjoavat erittäin laajan materiaalivalikoiman ja aiheen lisätarkentaminen on usein tarpeen. Rautatieyhtiöiden kohdalla tarkennus saattaa olla keräilijän kotiseudun yhtiöt, autojen kohdalla maa tai päiväys. Kaivosyhtiöiden kohdalla kaivettava raaka-aine saattaa olla aihetta rajaava, esim. kulta-, timantti- tai hiilikaivokset. Kokoelman aiheen voi rajata myös toimialan mukaan esim. raitiovaunuihin, tekstiileihin, kahviin jne. Vaihtoehtoja on satoja. Maailmanlaajuiset kokoelmat saattavat olla myös erittäin kalliita, joten maakohtainen rajaaminen toimii hyvänä rajauksena. Yksi tapa rajata kokoelmaa voisi olla vaikkapa suomalaiset vuoden 1970 jälkeen liikkeellelasketut osakekirjat.

Suomalaisten osakekirjakeräilijöiden suosituimmat aiheet ovat kotiseudun yhtiöt, pörssiyhtiöt tai velkakirjat. Suurin erovaisuus suomalaisten ja eurooppalaisten osakekirjakeräilijöiden kesken on, että suomalainen kerää yhden osakekirjan per yhtiö, vaikka tarjolla olisi 12 erilaista osakekirjaa yhtiöstä. Karkeasti voisi sanoa, että suomalaiset täsmentävät keräilyaiheensa: yksi osakekirja jokaisesta aiheen yhtiöstä. Käytännössä täsmennys johtaa siihen, että kun keräilijälle tulee vastaan ”parempi” osakekirja jo kerätystä yhtiöstä, hän luopuu kokoelmassa olevasta kappaleesta ja hankkii tilalle paremman. Vaihdosta on käytetty termiä ”upgrading”. Vaihtaminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa kokoelmasta tulee erittäin epätasalaatuinen ja kokoelmasta ei voida muodostaa osakokoelmia. Toisaalta kokoelmasta saattaa tulla erittäin laadukasta pienemmällä pääomalla kuin jos kokoelmassa olisi kaikki variantit.

Muita mielenkiintoisia aiheita suomalaisiin osakekirjoihin liittyen voisivat olla valtion obligaatiot, kuntien velkakirjat, metsäyhtiöiden osakekirjat, specimen-osakekirjat, pankkien osakekirjat. Vaikeana, mutta erittäin mielenkiintoisena kohteena voisi pitää ennen vuotta 1900 päivättyjä suomalaisia osakekirjoja. Muista, että osakekirjakauppiaat auttavat sinua aiheen miettimisessä kun kerrot heille sinua kiinnostavista asioista.

Lue myös:
>> Mitä on skripofilia?

Julkaistu

2013/04 – Tietoa ja taitoa osakekirjoista

2013/04 – Tietoa ja taitoa osakekirjoista

– Luovutamme oheisena pesän osakekirjat takaisin, koska niillä ei ole enää lunastusarvoa.
– Kuule, pesänselvittäjä ilmoitti näin, voitko sä katsoa nämä osakekirjat?
– Ilman muuta. Osa on keräilypapereita, mutta osa ei. Minusta nämä paperit ovat yhteensä ainakin 150 000 euron arvoiset.

Tapaus alkoi kesällä 2010. Miten on mahdollista, että omakotitalon arvoisia osakekirjoja väitetään arvottomiksi? Miten tähän on tultu ja miten tarina päättyykään?

Osakerutiinien muutos paperista biteiksi

Talvella 1989 Helsingin Arvopaperipörssissä aloitettiin HETI-kaupankäynti. Meklarit tekivät kauppoja muutamilla osakkeilla pörssisalissa, mutta tietokoneiden välityksellä. Se oli jännittävää aikaa – ruudulla lötköttivät numerot, ja kaupat soitettiin puhelimitse. Vahvistukset tehtiin HETI-järjestelmässä. Kauppojen jälkeen viidentenä pankkipäivänä liikkuivat paperiset osakekirjat sekä pankkivekselit niiden maksuksi. Oli täysin selvää, että sähköinen kaupankäynti vaatii myös sähköiset osakekirjat. Massoja ei hoideta paperina.

Ensimmäisten osakekirjojen siirtäminen sähköiseen arvo-osuusjärjestelmään alkoi vapun jälkeen 1992. Yhtiö oli Kymmene Oy. Arvo-osuusjärjestelmään siirtymisen yhteydessä yhtiöiden vanhat osakerekisterit kävivät tarpeettomiksi, ja osakekauppojen asiakirjat siirtyivät arvo-osuusjärjestelmän vastuulle. Osakekirjojen katoaminen oli alkanut.

2000-luvun uusi maailma ja osaamisen kato

Melkein sadan vuoden ajan pankissa kuin pankissa oli ollut arvopaperiasioihin erikoistuneita toimihenkilöitä. Jos ei ihan joka konttorissa niin ainakin suuremmissa. Ja etenkin niissä konttoreissa, joiden paikkakunnalla toimi jokin pörssiyhtiö. Perinteeksi oli jo tullut, että yhtiön henkilökunnalle annettiin osakeannissa oikeus henkilöstömerkintään. Monien suurten tehtaiden osakkeista tuli näin kansanosakkeita, kun osakkeita rohkenivat merkitsemään muutkin kuin liikemiehet.

Samaan aikaan arvo-osuusjärjestelmään siirtymisen kanssa pankit aloittivat rajun saneerauksen ja osaamisen uudelleen kohdentamisen. Saneerauksen myötä pankeista katosi paljon osakeasioihin liittyvää osaamista. 2000-luvulle tultaessa pankkikonttoreita saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, ja vähänkin vaativampaan palveluun tarvitaan ajanvaraus. Arvopaperiasioiden hoitaminen on vaihtunut ”omaisuudenhoidoksi”, jossa merkitään sijoitusrahastoja tai ostetaan vakuutuksia. Suorat arvopaperikaupat hoidetaan kotona omalta tietokoneelta digitaalisesti.

Mutta kun on edelleen niitä paperisia osakekirjoja, joiden kanssa menee sormi suuhun. Asian selvittäminen on nykyisin hankalaa, kun pankissa kysytään ensimmäisenä, että mitä nämä ovat? Osakekirjakin on todennäköisesti vanhempi kuin pankkivirkailija. Jostakin apua pitäisi silti löytää.

Ne arvottoman omakotitalon arvoiset paperit

1980-luvulla osakeanteja hoitaneita, osakerekisteriä pyörittäneitä ja arvopaperikauppoja hoitaneita ihmisiä on entistä vähemmän. Silloiset parikymppiset lähestyvät pikku hiljaa viittäkymppiä. Tietotaito ei kuitenkaan ole kadonnut, siitä on tullut vain harvinaisempaa. Uskon, että monessa Suomen mökissä osakekirjoja on edelleen tallessa ruskeassa kirjekuoressa. Siellä ne ovat olleet jo vuosia, kun ”eihän ne ole minkään arvoisia” tai ”en minä tiedä mistä löytää apua kun kylän pankkikin pantiin kiinni”. Jokaisen tulisi kuitenkin muistaa, että pyytävä saa ja etsivä löytää.

Onnellinen loppu oli myös jutun alun avunpyytäjällä. Saimme lopulta pesänhoitajan arvottomiksi väittämillä osakekirjoilla omistajansa tilille melkein 200 000 euron arvoisen omaisuuden. Apu löytyi, vaikka tilaisuus oli lähellä lipua ohi. Kokemuksen, osaamisen ja salapoliisityön yhdistelmällä osakekirjojen oikeellisuus ja käypyys saatiin osoitettua. Aikaa meni yli vuosi, mutta hymy oli kaikilla herkässä jouluna 2011.

Vanhat paperiset osakekirjat saamme aina vaihdettua rahaksi. Papereilla on vähintään keräilyarvo, ja joskus on olemassa tie muuttaa vanha osakekirja nykyajan arvo-osuuksiksi. Tietoa ja taitoa tulee vain osata pyytää.

Kesä ja kärpäset

Kesän kirpputorit, ullakon pöyhintä ja sukulaisvierailut ovat jo ovella. Pidä silmät auki ja mielessä tarina arvottomista osakekirjoista. Rentouttavaa kesää!

_________________________

Tavoitat meidät puhelimitse 044 521 2121 tai yhteydenottolomakkeen kautta. Ota yhteyttä, niin teemme nopeasti tarjouksen löytämistäsi osakekirjoista.

Ostamme osakekirjoja myös kadonneina. Valitse ensin, onko sinulla osakekirjat yhä olemassa:


_________________________


– Kymmene Oy:n osakekirjoilla aloitettiin sähköiseen arvo-osuusjärjestelmään siirtyminen 2.5.1992. Vanhat Kymmene Oy:n osakekirjat saa edelleen vaihdettua UPM-Kymmene Oy:n osakkeiksi.


– Nokia Oy:n osakkeet siirrettiin arvo-osuusjärjestelmään syksyllä 1992. Nokian yhtiökokous päätti 2000-luvun alussa myydä kaikki vaihtamattomat osakkeet ja varat olivat osakkaiden nostettavissa 10 vuoden ajan. Nostoaika päättyi pari vuotta sitten ja varoja jäi nostamatta kymmeniä miljoonia euroja.

16.4.2013 Numismaatikko-, Rajan Raha ja Filatelisti-lehdille
Janne Pietikäinen

Julkaistu

2013/02 – Sakuroita ja personoituja osakekirjoja

2013/02 – Sakuroita ja personoituja osakekirjoja

Kirkkaan punainen paavi tervehti minua Vatikaanin 50-senttisessä. Mitä ihmettä?

– ”Itse en koskisi niihin pitkällä tikullakaan.”
– ”Pilalla!”
– ”Onko väritetty raha enää numismaattinen raha?”

Nettikeskustelu väritetyistä kolikoista aaltoilee kiihkeänä, ja keskustelussa on vallalla kovin negatiivinen sävy. Ovatko väritetyt kolikot kuten 7 päivää -lehti, jota kukaan ei osta, mutta silti sitä myydään paljon?


© Matinmarkka.com

Yksilöllisen sisällön kaipuu

Ihmiset kaipaavat koko ajan lisää juuri itselle personoituja asioita. Jotakin minua varten suunniteltua, juuri minulle tehtyä. Suuryritykset suunnittelevat kuumeisesti, kuinka kootaan juuri minun matkapuhelinliittymä. On valtava haaste yrittää miellyttää kaikkia ja tarjota jokaiselle jotakin. Pankit miettivät kilvan, kuinka arkinen pankkikortti saadaan näyttämään juuri minun omaltani. Jo vuosia on ollut mahdollista tilata omat itse suunnitellut postimerkit. Molempien kysyntä on valtava.

Samaan aikaan muuttuu myös ihmisten värimaku. Siinä missä minua opetettiin 1980-luvulla maalaamaan kotini seinät maalarinvalkoisella (värikoodi 6066), tänään esimerkiksi Marimekko höykyttää koneistaan ulos entistä räväkämpiä kuoseja kirkkaine väriyhdistelmineen. Ihmisille on entistä tärkeämpää olla yksilöllinen ja tuoda oma persoonallisuutensa esille. Harmaata ei ole enää lauantaimakkarakaan.

Internet on mahdollistanut tiedon liikkumisen, mikäli tietoa vain on olemassa. Netissä on kymmenittäin erilaisia tuunaus-blogeja, joissa ihmiset esittelevät kuvin ja tarinoin ehostamiaan huonekaluja, vaatekappaleita tai polkupyöriä. Vanha hylätty senkki tai harmaa mantteli ovat kuin uudesti syntyneitä, kun ne on kunnostettu ja koristeltu juuri omien mieltymysten näköisiksi. Tällaista ei ole kenelläkään muulla. Ideat saavat pulputa vapaasti, ja ne jaetaan omassa suhdeverkostossa. Yksilöllisyyttä arvostetaan, ja se halutaan myös näyttää.

Keräilyn personoituminen – tämä on juuri minua varten tehty!

Keräilyssä personointihalu on tuonut tarjolle väritetyt kolikot ja lisäpainatetut osakekirjat. Kolikon ostaja on mieltynyt siinä oleviin väreihin ja siihen, että värimaailma kuvaa juuri häntä. Personoidun osakekirjan ostaja mieltää osakekirjan tarinan liittyvän osaksi omaa tai saajansa elämäntarinaa. Molemmat koskettavat henkilökohtaisia tunteita, joita joku toinen on kokenut.

Keräilyn näkökulmasta syntyy aivan uudenlaisia kokoelmia, kun vihreästä tykkäävä alkaa kerätä kaikkia kolikoita, joissa on vihreää. Tätä ei olisi voitu kuvitellakaan pelkän rahapajan lyönnin perusteella. Moni keräilijä miettii, että juuri rahapajan erilaisissa lyönneissä on ne keräämisen arvoiset eroavaisuudet. Toiset kuuntelevat suu auki, että mikä ero niissä nyt sitten on.

Vastaava yksilöinti näkyy myös personoiduissa lahjaosakekirjoissa. Kuinka monta kertaa olemme saaneet lahjoja, joissa ei ole ollenkaan ajateltu lahjansaajaa? On vain ostettu jotakin tietynhintaista velvollisuuden vuoksi. Lahjan ostaminen on yksi vaikeimmista asioista, etenkin jos lahjansaaja kertoo helposti mielipiteensä saamastaan lahjasta. Mutta minkälaisia ajatuksia tuokaan lahjansaajalle vanha Porin Puuvillatehtaan osakekirja vuodelta 1954, joka on painettu hänen omalle nimelleen? Hän on ehkä joskus jo työskennellyt tehtaalla, opiskellut siellä tai on vasta löytämässä työpaikan tulevassa kauppakeskuksessa. Porin Puuvillan vanha tehdas muuttuu moderniksi kauppakeskukseksi jouluksi 2014. Rakennuksen hieno historia säilyy, ja elää ajassa edelleen.

Kulinaristi muistaa ehkä unohtumattoman illallisen töölöläisessä ravintolassa, jossa oli aivan erityinen tunnelma. Ruokalistalla tarjoiltiin majavaa, ja paikka oli vanha suojeluskuntatalo. Ravintola oli Motti, jonka vanha osakekirja kunnioitti rakennuksen henkeä. Muistot Pohjolasta jatkuvat muistona seinällä ja kehyksissä. Minun nimelläni.

Personoinnin ja keräilyn yhteensovittaminen

Entä ne näkemykset kolikoiden tai osakekirjojen pilalle menosta? Totta kai asian voi halutessaan nähdä näinkin. Toisaalta värityksen saa pois, ja tarjolla on myös koristelemattomia rahoja. Osakekirjaan taas painetaan lisää tietoa vasta ostamisen jälkeen, ja omistaja saa toki tehdä omaisuudelleen mitä haluaa. Personointi ei kadota kolikoita tai osakekirjoja mihinkään. Kyse on vahvojen ja juuri itselle tärkeiden tunteiden lisäämisestä keräilyyn.

Tässä kohtaa on paikallaan miettiä, mitä keräily ylipäätään on. Minusta keräilyn tarkoitus on tuottaa iloa ja tyydytystä keräilijälle itselleen. Eri ihmiset kokevat riemua erilaisista asioista, mutta sitä iloa ei tarvitse selittää tai puolustella kenellekään.

Personoinnille on nyky-yhteiskunnassa selvästi tilauksensa. Tämä on tullut todistettua myös keräilyssä. Väritettyjä kolikoita tehdään entistä enemmän, ja personoiduista osakekirjoista tykkäsi Internetissä kolmessa päivässä enemmän ihmisiä kuin keskimäärin suomalaisessa keräily-yhdistyksessä on jäseniä. Voidaan puhua menestyksestä. Lisäksi tykkääjät ovat jakautuneet iältään yhteiskunnan ikäpyramidin mukaisesti eli mukana on myös nuoria. Juuri niitä nuoria, joita ukkoutuvat keräily-yhdistykset kaipaavat jäsenikseen.

Jokaisesta tykkääjästä ei varmasti tule keräilijää, mutta tuoreiden ideoiden ja yksilöllisten kohteiden ansiosta keräily näyttäytyy ihmisille aivan uudessa ja kiinnostavassa valossa. Se taas luo pohjaa koko keräilyharrastuksen laajenemiselle. Väritetyt kolikot ja personoidut osakekirjat tuovat sävyjä arkeen juuri saajansa huomioivalla tavalla.

Milloin Sinä sait viimeksi lahjan, joka on tehty juuri Sinulle?

25.2.2013 Numismaatikko-lehdelle
Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Porin Puuvillan vuoden 1954 osakekirja lahjaksi.


– Motin hieno osakekirja lahjaksi.

Julkaistu

2013/01 – ”Nopeasti, pitäkää kiirettä!”

”Nopeasti, pitäkää kiirettä!”

Ettekö löydä häntä? Neiti Valve on löydettävä ja hänen on kiiruhdettava paikalle viipymättä! Niin kaikuivat käskyt Kansallispankin sisälinjoilla. Neiti Valve osasi rauhoittaa pääjohtajan.

Kansallispankin pääjohtajana toimi Juho Kusti Paasikivi. Hänet oli valittu tehtäväänsä I maailmansodan aattona vuonna 1914. Osakekirjakeräilijöille Paasikivi on vanha tuttavuus Kansallispankin osakekirjojen allekirjoittajana vuodelta 1927 (Osakekirja.fi -kat.nro 724). Paasikiven aikaa pankissa jatkui vuoteen 1934 saakka.

Eläkkeelle jäädessään Paasikivi nappasi neiti Valveen mukaansa, ja hänestä tuli rouva Alli Paasikivi. Herra Paasikiven kerrotaan todenneen Allillensa, että ”tanssaas Alli mulle vähän” hyvän hetken saapuessa. Alli oli ollut ennen Kansallispankkia töissä Kansallisteatterissa ja hän oli todellinen seurapiirikaunotar. Teatterista toiseen ja nimen alussa on Kansallis – voisin vanhana kansallispankkilaisena todeta.

Uusi tuttavuus

Osakekirjoissa allekirjoittajien kerääminen on marginaalista, mutta silti mielenkiintoinen keräilyn alalaji. Setelien kerääjille allekirjoittajien kerääminen on tuttua, ja Paasikivi koristaa useampaakin versiota 10 tai 1000 markan seteleissä. Myös postimerkkikeräilijöille Paasikivi on tuttu.

Syksyllä 2012 on Britanniasta löytynyt myös Suomen Teollisuus Hypoteekkipankki Oy:n 1000 dollarin velkakirja (kat.nro 7111), jossa Paasikivi on allekirjoittajana. Laina on vuoden 1924 kultalaina (gold bond), ja sitä on aiemmin tunnettu 500 dollarin litterana. Paasikiven allekirjoittamana tunnetaan myös vuodelta 1934 oleva velkakirja.

Suomen Teollisuus Hypoteekkipankki perustettiin vuonna 1924 myöntämään pitkäaikaisia kiinnitysluottoja, joihin varat pankki hankki laskemalla liikkeelle obligaatioita. Pankin omistajia olivat Pohjoismaiden Yhdyspankki, Helsingin Osakepankki, Kansallispankki sekä joukko teollisuusyrityksiä.

Suomen Teollisuus Hypoteekkipankki oli noteerattuna Helsingin Pörssissä vuosina 1943 – 1952. Pankki fuusioitiin Meritaan vuonna 1998 Suomen Teollisuuspankki Oy:nä. Teollisuuspankkina pankki laski liikkeelle myös laajan kirjon erilaisia obligaatioita, joita monet säästäjät ostivat pankkitiliä korkeamman tuoton toivossa. Saisiko olla 10.75 % riskitön verovapaa tuotto?

Huom! Mainittu vuoden 1924 Industrial Mortgage Bank of Finlandin kultalaina nähdään helmikuun Osakekirjahuutokaupassa kohdenumerolla 1.

21.1.2013 Rajan Raha ja Numismaatikko-lehdille
Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde 724 Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde 7111 Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde 6343 Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

2012/12 – Osakekirja.fi:n vuosi 2012

Osakekirja.fi:n vuosi 2012 – muutosten vuosi

Kulunut vuosi on ollut yksi Osakekirja.fi:n historian kiireisimmistä. Vuodenvaihteessa on sopiva hetki rauhoittua ja tehdä vilkaisu kuluneeseen vuoteen. Samalla on helppo listata asioita, joiden parantamisessa on vielä tehtävää. Töitä suomalaisessa osakekirjakeräilyssä riittää varmasti myös vuonna 2013.

Suomalaisista suuryhtiöistä vuonna 2012 juhlavuottaan viettivät mm. Stockmann, Tikkurila ja VR (perustettu 1862), YIT (1912) sekä tietysti Helsingin Pörssi. Marraskuun alussa myös me saavutimme ensimmäiset pyöreämme, sillä osakekirja.com:in avaamisesta tuli 2.11.2012 kuluneeksi kymmenen vuotta. Syksy oli kiireinen, emmekä ehtineet vielä juhlimaan. Juhlan aika on hieman tuonnempana.

Vuosi 2012 meidän silmin

Huutokauppamme saivat hyvän startin jo vuonna 2011, ja vuonna 2012 myös osakekirja.fi -sivustomme horros päättyi. Keväällä saimme kaivattuja lisäkäsiä kotisivujen ylläpitoon, ja naulasimme itsellemme selvät tavoitteet loppuvuodeksi. Maaliskuisen pohdiskelumme kolme tärkeintä huomiota olivat:

  – Osakekirja.fi -sivut pitää muuttaa puhelinluettelomaisesta katalogista kaupaksi, jossa valikoima on kohdallaan ja kohteet esitellään niiden arvoisesti.

  – Sivut pitää saada elämään. Tällä tarkoitimme sivujen säännöllistä päivitysrytmiä ja uusia kiinnostavia teemoja, jotka ovat keräilijälle myös syy piipahtaa sivuilla useammin.

  – Osakekirja.fi ei ole meitä itseämme varten – vaikka olemme siitä erittäin ylpeitä.

Jo keväällä muutimme sivuja reippain harppauksin luettelosta kaupaksi. Alkuvuodesta 2012 myytävien kohteiden määrä oli vain runsas sata, mutta jo toukokuussa tuhat. Haluamme tarjota keräilijöille laadukkaan ja kattavan suomalaisten osakekirjojen myyntivalikoiman, joka sisältää myös luettelotekstiä enemmän tietoa kohdeyhtiöistä. Tarinathan ovat erottamaton osa osakekirjakeräilyä.

Huutokaupat:
Tavoitteenamme on ja tulee olemaan tarjota jokaiselle jotakin. Järjestimme vuoden aikana seitsemän osakekirjahuutokauppaa, joissa oli huudettavana monipuolisia kohteita. Yhteensä vuoden 2012 huutokaupoissa myytiin noin 500 kohdetta. Koko vuoden myyntiprosentti oli 91 %. Olemme tuloksiin tyytyväisiä, ja kiitos vilkkaasta huutamisesta kuuluu keräilijöille. Loppuvuoden aikana meillä oli mahdollisuus osallistua käyttämämme Philabid-huutokauppajärjestelmän kehittämiseen. Saimme jo joitakin uudistuksia näkyväksi, ja isompia uudistuksia on luvassa heti vuoden 2013 ensimmäiseen huutokauppaan.

Katalogi:
Sivuillamme on nyt esiteltävänä noin 6 900 kohdetta, joista kuvan kanssa 4 850. Määrä kasvaa sitä mukaa, kun kohtaamme uusia osakekirjoja ja aikaa liikenee skannaustyöhön.

Teemat:
Lokakuusta alkaen esittelimme Pörssin satavuotisjuhlien kunniaksi valikoitujen entisten ja nykyisten pörssiyhtiöiden osakekirjoja. Esittelyssä oli yhteensä lähes 300 eri kohdetta. Pörssiteeman vietto päättyy vuodenvaihteessa, mutta uusia teemanäyttelyitä nähdään myös tulevana vuonna.

Järjestimme kesällä myös puolivallattoman Kesäkisan. Siinä aiheena olivat osakekirjoihin kuvatut rakennukset, ja tehtävänä oli tunnistaa 30 eri yhtiötä niiden osakekirjoista leikattujen palasten perusteella. Ensimmäinen Kesäkisamme sai hyvän vastaanoton, joskin sitä moitittiin palautteessa vaikeaksi. Hyvä on – sitä se varmasti olikin, mutta vastausrivien joukossa oli myös täysin oikeita rivejä. Ensi kesänä kisataan taas.

Kohdehaun täysremontti:
Sivujemme suurin ongelma on ollut löytää haluttuja kohteita tuhansien osakekirjojen joukosta tehokkaasti. Kohteiden luokittelutyö on ollut pahasti kesken, ja sivujemme tekniikka ei ole taipunut kaikkeen siihen, mitä haluaisimme. Eniten palautetta olemme saaneet siitä, että myynnissä olevia kohteita on ollut hankala löytää vain katalogiin tarkoitettujen kohteiden seasta. Se on ollut aivan tosi, mutta tilanne muuttui joulukuussa.

Joulukuussa saimme nimittäin kohteiden luokittelutyön päätökseen. Tähän mennessä vain neljännes kaikista kohteista oli luokiteltu. Luokittelu tarkoittaa sitä, että nyt kaikki sivuillamme esiteltävät kohteet on korvamerkattu erilaisiin ryhmiin, kuten osakekirjan liikkellelaskuvuosi ja -paikkakunta, joita on mahdollista etsiä myös ajanjaksoittain ja maakunnittain. Lisäksi olemme luokitelleet kaikkien yhtiöiden toimialan, sekä antaneet oman merkkinsä myös mm. pörssiyhtiöille ja kiertäneille osakekirjoille.

Olennainen parannus on myös se, että nyt on mahdollista sisällyttää samaan hakuun useita eri hakuehtoja (esim. pirkanmaalaisten pörssiyhtiöiden osakekirjat tai myynnissä olevat kiertäneet osakekirjat Oulusta). Lisäksi kaikki myynnissä olevat kohteet löytyvät omalta sivultaan, jossa myyntikohteita voi etsiä samoilla monipuolisilla hakuehdoilla. Tervetuloa tutustumaan!

Artikkelit:
Olemme kirjoittaneet keräilyaiheisia artikkeleita vuoden aikana Rajan Raha ja Numismaatikko-lehtiin. Vuonna 2013 palaamme myös Filatelisti-lehden säännölliseksi kirjoittajaksi. Artikkeleidemme tarkoituksena on nostaa osakekirjoista kiinnostavia aiheita keskusteluun, ja esitellä osakekirjakeräilyä myös muille keräilijäpiireille ja houkutella näin joukkoomme uusia skripofiileja. Kaikki kirjoittamamme artikkelit ovat luettavissa myös netissä, jossa juttujen jatkoksi on usein lisätty enemmän kuvia kuin mitä lehtiin on mahdollista painaa. Lämmin kiitos kaikesta artikkeleista saamastamme palautteesta! Kaikki kommentit jutuista ovat jatkossakin tervetulleita.

Scripophily.fi:
Vuoden 2012 aikana huomioimme myös suomalaisosakekirjoista kiinnostuneet eurooppalaiset keräilijät. Keväällä täydensimme englanninkielisiä sivujamme, ja kohteiden osto onnistuu nyt myös englanniksi. Yksittäisten kohteiden tekstit odottavat vielä kääntämistä, ja englanninkielinen kauppa tuleekin aluksi rakentumaan lokakuussa avatun Showroom-sivun ympärille. Showroomissa esittelemme erityisesti ulkomaalaista keräilijäkuntaa kiinnostavia kohteita englanniksi.

Lisäksi olemme laatineet muutamista kohteista värilliset esitteet, joissa kohdeyhtiöiden taustoista kerrotaan englanniksi, saksaksi ja venäjäksi. Esitteet olivat ensi kertaa nähtävillä lokakuussa Antwerpenin keräilypäivillä, ja niiden vastaanotto oli rohkaiseva. Etenkin venäläiset kauppiaat lukivat esitteitämme mielenkiinnolla ja ostivat suomalaisia keisarin vallan aikaisia, ennen maaliskuuta 1917, päivättyjä osakekirjoja edelleen myytäväksi. Toivomme, että kyseisen ajan osakekirjamme kuuluvat lähitulevaisuudessa venäläisten keräilijöiden peruskokoelmiin.

Myös Osakekirja.fi:n huutokaupat on avattu eurooppalaisille keräilijöille. Huutokaupan kohde-esittelyt käännettiin englanniksi vuoden kahteen viimeiseen huutokauppaan. Huutokaupat jatkuvat kaksikielisenä myös kevätkaudella.

Mihin suuntaan haluamme viedä suomalaista osakekirjakeräilyä?

Osakekirjojen keräily on Suomessa vielä melko pienen piirin harrastus. Kaikkein tärkein tavoitteemme onkin helpottaa uusien keräilijöiden mukaantuloa. Mielestämme tämä tarkoittaa alkuun auttamista, jossa keskeinen asia on luotettavan tiedon välittäminen.

Pörssisäätiön syksyllä 2012 teettämän tutkimuksen mukaan osakesijoittaminen koetaan eliitin harrastukseksi, josta missään nimessä ei saisi olla kysymys. Monet osakekirjakeräilijät ovat myös osakesijoittajia, joten linkki osakekirjakeräilyn ja osakesijoittamisen välillä on olemassa. Emme halua suomalaisesta osakekirjakeräilystä pienen piirin hienostelua, vaan suositun keräilymuodon kaikille suomalaisesta taloushistoriasta, yritysten vaiheista ja kotiseutuasioista kiinnostuneille. Kun keräilijäkunta kasvaa, hyötyy siitä koko keräilijäyhteisö. Kuten kaikessa keräilyssä, hyvän kokoelman tulee olla myös hyvä sijoitus. Tässäkin on motiivia meille kaikille vahvistaa osakekirjakeräilyä avoimella tiedonvaihtamisella sekä maksuttomalla tiedonsaannilla.

Mitä suunnittelemme kevääksi 2013?

Kevään aikana panostamme osakekirjojen kohde-esittelyihin, myyntivalikoiman päivittämiseen ja osakekirjakuvien skannaukseen. Lisäksi huutokaupat jatkuvat tutulla tahdilla, ja kevätkaudelle on suunniteltu yhteensä neljä huutokauppaa. Niistä ensimmäisessä esitellään kaksi huutokauppa-ohjelmiston uudistusta. Kerromme niistä lisää huutokaupan alkaessa 20.1.2013.

Alkuvuodelle on suunnitteilla myös mielenkiintoinen tuote-uutuus, josta kerromme hieman myöhemmin.

Kerromme kaikista uutuuksista tuoreeltaan uutiskirjeessämme. Varmistathan, että saat tiedotteemme haluamaasi sähköpostiosoitteeseen. Jos käyttäjätunnuksesi tai salasana sivuillemme on unohtunut, ota yhteyttä, niin laitetaan asia kuntoon. Tavoitat meidät parhaiten Yhteystiedot-sivun kautta.

Uudenvuodenterveisin,
20.12.2012 Janne Pietikäinen ja koko Osakekirja.fi:n väki

Uudenvuodentarjouksena osakekirjakokoelmalle arvoisensa säilytys:
Laadukas osakekirjamappi sekä 20 muovitaskua yhteishintaan 99 euroa + postituskulut 12,30 euroa. Tarjous on voimassa niin kauan, kun kansioita riittää, kuitenkin enintään 6.1.2013 asti.

Julkaistu

2012/11 – Aidasta ja sen seipäästä – missä ero?

Aidasta ja sen seipäästä – missä ero?

Lehtijutussa mainittu kuvakooste löytyy jutun lopusta.

– ”Kuinka monta näitä osakekirjoja arvioidaan olevan olemassa?”
– ”Neljä kappaletta.”
– ”Mutta minulla on näitä 6 kappaletta!”

Kuulostaako tutulta? Vielä hieman kiihkeää luonnetta mukaan, niin keskustelun tempo kasvaa nopeasti. Turhaan.

Pahimmassa tapauksessa keskustelijat eivät ymmärrä toisiaan ollenkaan ja ristiriita alkaa elää omaa elämäänsä. Molemmat keskustelijat tahtovat hyvää, mutta yhteinen pohja keskustelulle on puuttunut. On puhuttu aidasta ja aidanseipäästä. Mutta missä kohtaa keskustelu on mennyt ristiin?

Mikä on erilainen?

Tämä on hyvä kysymys, vaikka toisaalta se tuntuu itsestäänselvyydeltä. Osakekirjojen luokitteluun tai erotteluun tyypeittäin ei löydy vakiintuneita määrittelyitä. Standardin puutteesta johtuen on useita tapoja luokitella osakekirjoja – yhtä oikeaa totuutta ei varmasti ole.

Osakekirja.fi -sivuilla osakekirjat erotellaan yhdeksän muuttujan perusteella. Ne ovat liikkeellelaskijan nimi, osakekirjan päiväys, päiväyspaikka, osakekirjan tyyppi, osakekirjan kielet, sidottu / vapaa, specimen / blanco / kiertänyt, osakemäärä ja osakkeiden nimellisarvo.

Kyseiset muuttujat on valittu siksi, että ne vaikuttavat osakekirjan ulkonäköön ja eroavaisuudet ovat kaikkien keräilijöiden selkeästi todennettavissa. Lisäksi kohteilla voi olla muitakin erottavia tekijöitä. Esimerkiksi Wasa Teater Ab:n osakekirjasta tunnetaan kaksi täysin samannäköistä osakekirjaa (kuvat jutun lopussa), jotka on kuitenkin painettu erilaiselle paperille (Kolibri / Lessebo). Tämäkin on ilman apulaitteita todennettavissa.

Vielä tarkempi erilaisuusluokittelutapa on ollut maailman laajimman suomalaisten osakekirjojen kokoelman keränneellä Werner Kieselbachilla. Hänen ajatuksensa mukaan osakekirjat ovat erilaisia, jos niiden painotyössä on silmin todennettavissa pienikin ero. Werner vei luokittelun jopa niin pitkälle, että hänen kokoelmastaan löytyi mm. eri värisävyillä eroteltuja mutta muuten ”samanlaisia” KPY:n osuuksia (kuvat jutun lopussa). Värieroja KPY ei ollut tarkoittanut olevankaan, vaan erot tulivat painokoneesta.

Miksi erilaisuuden luokittelulla on merkitystä?

Niinpä. Pitääkö osakekirjoja niin tarkkaan katsoa ja luokitella? Yhtiö on yhtiö ja paperi on paperi. Saman kysymyksen voisi kääntää numismaatikkokielelle: Mitä jos kaikki 1-penniset Aleksanteri III:n ajalta määriteltäisiin A3-luokaksi ilman vuosilukuja? Numismaatikon vastaus olisi varmaankin: ”No mutta nehän ovat eri vuodelta ja erihintaisia!”

Mutta ovatko ne erihintaisia koska ne on luokiteltu, vai onko ne luokiteltu koska ne ovat eri hintaisia? Ilman luokittelua ja arviota kappalemääristä emme tietäisi, että vuoden 1882 penni on sata kertaa arvokkaampi kuin vastaava raha vuodelta 1883.

Osakekirjakeräilyn kehittyminen

Monesti kuulee puhuttavan, että keräily ei voi kehittyä, jollei ole tietoa. Tai että ilman tietoa ei ole keräilyä eikä keräilijöitä. Totta, mutta keräilytietoon sisältyy myös laatuvaatimus. Liian epätarkalla tiedolla ei ole merkitystä. Kehittyvä ja elinvoimainen keräily tarkoittaa riittävän yksilöivää tietoa keräilykohteista. Helppoa olisi myös sanoa: ”Joo no ei tota tietoa tarvita, koska meitä on vain 60, ja kyllä me nää suurinpiirtein tiedetään”. Toden totta, mutta kuinka huomioimme uudet keräilijät ja tulevat sukupolvet? Omalle harrastukselleen vihkiytyminen on arvokas asia, ja kokemus tuo mukanaan tietoa. Liiasta salamyhkäisyydestä tulee kuitenkin helposti keräilyn kehittymisen jarru ja vain liikkuvalla tiedolla on arvoa.

Myös osakekirjakeräilyssä hyvä kokoelma pitää nähdä hyvänä sijoituksena. Hyvän sijoituksen rakentamiseen tarvitaan paljon tietoa, josta keräilijä voi poimia haluamansa palaset ja tehdä niiden avulla omia rajauksiaan. Tiedon tuottaja ei voi päättää keräilijän puolesta, millä kriteereillä keräilijä voi kokoelmaansa rakentaa. Se olisi henkilökohtaisuuksiin menemistä. Tiedon tuottajan tehtävä on tarjota arvottamatonta ja riittävän yksilöivää ja luotettavaa tietoa.

Keräilyosakkeiden erot syntyvät juuri päiväyksestä, nimellisarvosta, allekirjoittajista ja muista luokittelussa käytettävistä tiedoista. Kun tietoa erilaisuudesta on tarjolla, jokainen keräilijä voi itse päättää, kiinnostavatko ne neljä omaa ja kaverin kuusi osakekirjaa. Erilaisuutta ei kuitenkaan saa yrittää väheksyä.

Numismaatikko ja Rajan Raha -lehdille
16.11.2012 Janne Pietikäinen

_________________________

Kuvakooste artikkeliin – Samanlaisia vaiko erilaisia?:

Ensin kaksi Wasa Teaterin perustamisen aikaista osakekirjaa vuodelta 1919:
– Yhtiö: Sama
– Nimellisarvo: Sama
– Päiväys: Sama
– Allekirjoittajat: Samat
– MUTTA: Osakekirjat on painettu kahdelle aivan erilaiselle paperille
Kolibri- ja Lessebo-paperien ero on varsinkin luonnossa selvästi ja paljain silmin nähtävissä. Myös paperilaatujen ”näppituntuma” eroaa, ja tunnistuksen varmentaa paperien vesileima. Pidämme kohteita siksi erilaisina, ja olemme antaneet niille katalogissamme myös omat sivunsa.

Kolibri billet -paperi on valmistettu Dürenissä, joka sijaitsee nykyisessä Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa. Lessebo on puolestaan valmistettu Lessebon kunnassa Ruotsin Smoolannissa. Lue lisää Lessebo-paperista ja sen valmistajan yli 300-vuotisesta historiasta (englanniksi).


– Wasa Teater v. 1919 (Kolibri-Billet) Osakekirja.fi:n katalogissa (kat. nro 2212).


– Wasa Teater v. 1919 (Lessebo) Osakekirja.fi:n katalogissa (kat. nro 2213).

KOPit kuin kaksi marjaa. Näiden kahden Kansallis-Osake-Pankin osakekirjan ainoa ero on allekirjoittajissa. Riittääkö se tekemään osakekirjoista erilaiset?


– Kohde 7096 Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde 4715 Osakekirja.fi:n katalogissa.

Osakeyhtiöissä uusia osakkeita lasketaan liikkeelle osakeanneissa eli emissioissa. Saman annin osakekirjat on tavallisesti päivätty samalle päivämäärälle, jolloin eri antien osakekirjat on erotettavissa toisistaan, ja niitä voi perustellusti pitää erilaisina. Eri anneissa liikkeelle laskettujen osakkeiden määrä voi poiketa merkittävästi, mikä osaltaan vaikuttaa kohteen harvinaisuuteen. Osuuskunnissa osuustodistuksia tai jäsenkirjoja kirjoitetaan yleensä sitä mukaa, kun uusia jäseniä liittyy osuuskuntaan. Siksi osuustodistuksilla ja jäsenkirjoilla päiväys ei yksin riitä perusteeksi luokitella kohteet erilaisiksi. Ulkoasultaan eri näköiset osuustodistukset ovatkin eri juttu. Seuraavissa kuvissa on seitsemän erilaista KPY:n jäsenkirjaa uusimmasta (v. 2007) vanhimpaan (v. 1978). Juridisesti yhtiö on pysynyt samana, vaikka nimi on matkan varrella muuttunut. KPY toimii edelleen, ja sen koko nimihistoria on ollut:
15.06.2006 – Osuuskunta KPY
29.06.1994 – Puhelinosuuskunta KPY
29.01.1935 – Kuopion Puhelinyhdistys
28.06.1910 – Kuopion Telefooniyhdistys


– KPY:t Osakekirja.fi:n katalogissa.

Kuten KPY:n jäsenkirjat näyttävät, yhtiön nimenmuutoksen lisäksi myös aika muuttaa painotuotteiden ulkoasua. Logot, typografia ja mm. värien käyttö liittävät myös osakekirjan omaan aikakauteensa. Näillä ulkoisilla tekijöillä yhtiö haluaa ehkä viestittää halustaan kehittyä ja seurata aikaansa. Toisinaan halutaan korostaa pysyvyyttä ja pitkää historiaa. Esimerkiksi Kansallis-Osake-Pankin osakekirjojen kuvitus Suomi-neitoineen ja rautateineen pysyi koko pankin historian ajan lähes muuttumattomana.

Oma lukunsa ovat osakekirjat, jouden ulkoasu on aikakaudelleen epätavallinen (esim. Itä-Savon Maakuntahotelli Oy), tai muuten vain poikkeava (Motti Osakeyhtiö) ja siksi mielenkiintoinen.

Lopuksi esittelemme Stockmannin ja Enso-Gutzeitin osakekirjat eri aikakausilta. Yhtiöiden nimet ovat pysyneet samoina, ja Enson osakekirjojen nimellisarvotkin ovat samoja. Silti kohteet ovat varmuudella erilaisia.

Erilaisia, ja molemmat klassikoita – Stockmannin osakekirjat vuosilta 1943 ja 1986:


– Kohde 3925 Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde 1652 Osakekirja.fi:n katalogissa.

Enso-Gutzeitin kymmenen A-osakkeen osakekirjat vuosilta 1973 ja 1985:


– Kohde 284 Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde 5756 Osakekirja.fi:n katalogissa.

Kuvakoosteen kokosi Osakekirja.fi -toimitus.

Julkaistu

2012/10 – Euro, eurobondit, inflaatio – ja mielenterveys

Euro, eurobondit, inflaatio – ja mielenterveys

Eurouutisten seuraamisesta on tullut kuin ”kauniita ja rohkeita”. Euron kriisi sitä, euromaiden velkakriisi tätä. Etenkin analyytikot ja sijoittajat yrittävät tulkita poliitikkojen sekä keskuspankkiirien sanoja ja eleitä. Harvemmin ”aivoloisinta” on onnistunut. Kansa Euroopassa ja Karibialla odottaa henkeä pidätellen uusia uutisia eri rooleissa: työntekijänä, yrittäjänä, eläkeläisenä tai sijoittajana. Ja myös osakekirjakeräilijänä.

Miten niin osakekirjakeräilijänä?

Erilaiset kriisit ovat näkyneet läpi vuosisatojen velkakirjoissa. Siinä missä suomalaisen osakekirjan ns. yhtiöoikeudelliset asiat perustuvat osakeyhtiölakiin ja yhtiöjärjestykseen, velkakirjan ehdot perustuvat velkakirjalakiin, velkakirjaan painettuihin ehtoihin ja viime aikoina listalleottoesitteisiin. Vanhoja velkakirjoja tutkiessa selviää palasia historiasta. Sijoittajan on pitänyt osata huomioida hyvin monenlaisia markkinatilanteita.

Euro ja ilmentymänsä Suomen markka

Yksi yleinen harhaluulo on, ettei paperisia euromääräisiä osake- tai velkakirjoja ole. Periaatteessa totta. Osakkeethan olivat jo sähköisinä arvo-osuuksina kun euro tuli 1.1.1999. Yksikään pörssiyhtiö ei ole laskenut liikkeelle paperisia euromääräisiä osakekirjoja, mutta pörssinoteerattuja paperisia euromääräisiä velkakirjoja kyllä tunnetaan. Tunnetuin niistä on OKO-Investointiluottopankin 27.9.1999 päivätty obligaatiolaina.

OIP:n obligaatiolainan kataloginumero on 6332, kuva artikkelin lopussa.

My name is Bond, Eurobond

Jotkut maat ovat ihan vakavissaan esittäneet yhteisiä koko euroalueen kattavia velkakirjoja. Kädenvääntöä on käyty siitä, tarkoittaako se nykyisten lainojen sosialisointia toisille euromaille vai yhteisen hyvinvointi-Euroopan rakentamista. Vai pitäisikö yhteisillä eurobondeilla rakentaa infrastruktuuria ja valtioiden tulisi ”korvamerkitä” velkojen ja korkojen takaisinmaksu budjettiinsa. Infra-hankkeiden yhteinen rahoittaminen tarkoittaisi investointeja hyvinvoinnin perustaan eikä lainaamista jokapäiväisiin kuluihin.

Infrastruktuurilainoja on Suomessakin ollut useita. Jo 1800-luvulla tunnettiin rautateiden rakentamiseksi otetut lainat. Ne laskettiin usein liikkeelle Euroopassa. Vastaavia lainoja ovat olleet myös ns. vuokramaiden lunastamiseksi nostetut lainat ja sotakorvauslainat.

Valtiokassasitoumus 1.10.1888 Savon radan rakentamiseksi, kataloginumero 6491. Kuva artikkelin lopussa.

Tuleeko inflaatio ja olitko valmis?

Sijoittamisen perusidea on tuoton tavoittelu, ja tuoton vastapainona on riski. Euroalueen kriisien myötä myös sijoittamisen perusidea on saanut uuden piirteen: jotkut sijoittajat haluavat vain saada pääomansa turvaan sellaiseen paikkaan, josta saa edes pääoman takaisin. Turvasatamasta ollaan valmiita maksamaan. Esimerkkeinä tästä toimivat Saksan valtiolainojen negatiiviset korot tai Berliinin asuntomarkkinat. Berliinissä asuntoja tuntuvat nyt ostavan pääomaansa turvaan tuovat eurooppalaiset.

Pääoman turvaaminen on ollut elementtinä myös suomalaisissa velkakirjoissa. Sodan jälkeen valtion antamissa korvauslainoissa oli indeksiehto, jolla lainan pääoma oli turvattu, mutta koronmaksu ei. Kansan suussa lainoista puhuttiin ”kultareunaisina” niiden inflaatiosuojan takia. Katso esim. Suomen valtion II korvauslaina 1944, kataloginumero 6930. Kuva artikkelin lopussa.

Mielenkiintoinen on myös Suomen valtion vuoden 1960 vaihtuvakorkoinen tielaina (kataloginumero 2972). Lainalla päällystettiin tai rakennettiin useita eri tieosuuksia Suomessa. Tämä laina käytettiin Kotka-Hamina-Taavetti -välille. Velkakirjan kääntöpuolella olevan indeksiehdon mukaan yli 4 % indeksimuutos korottaa sekä erääntyvää korkoa että pääomaa ”kun luku kaksi täysiä kertoja sisältyy indeksin nousua osoittavaan peruslukuun”. 6,5 % nousu indeksissä olisi siis tarkoittanut 3 % korotusta maksettavaan korkoon sekä pääomaan, eli Valtio korvasi enintään puolet inflaatiosta velkojille. Katso esim. Suomen valtion vuoden 1960 vaihtuvakorkoinen tielaina, kataloginumero 2972. Kuva artikkelin lopussa

Ja se mielenterveys

Monenmoisia tapahtumia tulee ja menee euroalueen kriiseissä. Ehkä uusia ratkaisun merkkejä on saatu jo tämän jutun ilmestyessä – sen verran nopeasti asioita päätetään joinakin viikonlopun pimeinä tunteina.

Näkymä edessä on ajoittain niin utuinen, että joidenkin eurokansalaisten mielenterveys on varmasti ollut koetuksella. Mitään täysin uutta emme kuitenkaan ole kokemassa. Viestinvälityksen nopeus on ainoa uutuus, mutta osakekirjakeräilijät voivat rauhallisesti todeta: ”kyllä tämä on nähty ennenkin”. Kriisit luovat aina uusia keräilykohteita osakkeiden ja velkakirjojen menettäessä arvonsa. Niistä tulee korvaamattomia ihan uudella tavalla.

Ai niin – miten Karibia liittyy euroon? Joillakin Ranskan merentakaisilla alueilla, kuten Martiniquen saarella, euro on virallinen valuutta. Ainakin oli 16.10.2012.

Rajan Raha -lehdelle 16.10.2012 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– OKO-Investointiluottopankki Oyj, obligaatiolaina 27.9.1999, kataloginumero 6332.


– Valtiokassasitoumus 1.10.1888 Savon radan rakentamiseksi. Rata avattiin 1.10.1889. Kataloginumero 6491.


– Suomen valtion II korvauslaina 1944, kataloginumero 6930.


– Suomen valtion vuoden 1960 vaihtuvakorkoinen tielaina, kataloginumero 2972.

Julkaistu

2012/08 – 10 hyvää ja kaunista osakekeräilyvuotta

– ”Kuule, laitetaan tietoja osakekirjoista sinne internetiin ja arvioidaan ihmisten hallussa olevia osakekirjoja.”
– ”Loistava juttu! Tuo me tehdään.”

Näillä sanoilla Pekka Kantanen ja Janne Pietikäinen aloittivat osakekirjakeräilyn uudelleenrantauttamisen Suomeen. Elettiin syksyä 2002. Ensimmäisenä keittiön kaapin takaa löytyi arvioitavaksi vanha Medica Oy:n osakekirja. Osakekirja.com oli syntynyt.

Hyvin nopeasti kaksikolle kävi selväksi, ettei pelkkä tiedon tuottaminen ja jakaminen Osakekirja.com:ssa riitä, vaan uuden harrastuksen vahvistamiseksi tarvitaan paljon muutakin. Jotta osakekirjakeräily voi kukoistaa ja keräilijät voida hyvin, tarvitaan tarjolle uusia ja hyviä kohteita, monipuolista tietoa kohteista sekä keräilijöiden yhteisöllisyyttä. Nämä ”palikat” pitäisi vielä järjestää laadukkaasti. Näin kymmenen vuotta myöhemmin tarkasteltuna on ilo huomata, että osakekirjakeräily on kasvanut, koska eri toimijat ovat tarjonneet ratkaisujaan keräilyharrastuksessa tarvittaviin asioihin.

Elävä kauppiaskunta

Elokuussa 2005 Osakekirja.com sai rinnalleen Suomen ensimmäisen osakekirjakaupan Osakekirja.fi:n. Verkkokaupassa oli tarjolla muutamia osakekirjoja, ja suurin osa kohteista tarjottiin suoraan keräilijöille heidän omien kiinnostustensa perusteella. Osakekirja.fi:n tuotevalikoima on paisunut seitsemässä vuodessa runsaasti.

Markkinoille on tullut ja tulee myös uusia osakekirjakauppiaita, kuten esim. Juvekim. Lisäksi monet keräilijät ovat aloittaneet osakekirjojen myymisen suoraan internetin tai huutokauppojen välityksellä. Tarjontapuoli onkin tällä hetkellä vähintään kohtuullisella tasolla.

2000-luvun alussa osakekirjoja nähtiin ainakin Ekmanin, Holmaston ja Suomen Numismaattisen yhdistyksen huutokaupoissa. Nykyään päätoimijat huutokaupoissa ovat Osakekirja.fi, Osakekirjakeräilijät ry ja yksityiset keräilijät suoraan Huuto.netin kautta.

Tiedon tuottaminen ja tietolähteet

Muutos on ollut raju myös tietolähteiden puolesta. Monet valtion laitoksista ovat avanneet suljettuja tietokantojaan verkon kautta käytettäväksi.

Pitkäaikaisena tietolähteenä on toiminut myös Gunhard Kockin Pörssitieto. Pörssitiedon siirtyminen painetusta kirjasta pelkästään verkossa olevaan sisältöön on tarkoittanut lisäaikaa varsinaisen tiedon päivittämiseen. Kirjaan verrattuna Internet on jakelukanavana nopea ja avaa paljon uusia mahdollisuuksia tiedon järjestämiseen.

Myös Osakekirja.fi tuottaa tietoa yhtiöistä, osakekirjoista ja niihin liittyvistä henkilöistä, joten keräilijöille on nykyisin paljon tietolähteitä tarjolla.

Keräilijätoimintaa

Vuonna 2007 perustettiin Osakekirjakeräilijät r.y keräilijöiden omaksi kollektiiviksi. Suomen maantieteellisestä laajuudesta johtuen yksi yhdistys ei pysty tarjoamaan fyysistä kokoontumispaikkaa n. 50 suomalaiselle aktiivikeräilijälle, joten osakekirjojen keräilijöitä on jäseninä niin paikallisissa filatelisti- kuin numismatiikkakerhoissakin. Arvioitaessa keräilijämäärää on huomattava, että väestömäärään suhteutettuna Suomessa on osakekirjakeräilijöitä enemmän kuin esimerkiksi Saksassa.

10 hyvän ja kauniin vuoden summa summarum

Keski-Euroopassa on huomattu Suomen aktiivinen kehitys osakekirjakeräilyssä. Toistuvasti olen saanut ylpeänä vastata, että kysymys on monien eri tahojen tekemän työn summasta. On tärkeää, että aktiiviset keräilijät kykenevät toimimaan eri rooleissa eli kauppiaina, keräilijöinä ja tiedon tuottajina. Tätä kaikkea tarvitaan osakekirjakeräilyn kehittämiseksi. Harva edustaa ”puhtaasti” vain yhtä näistä osa-alueista, vaan toimii useammassa roolissa ja kasvattaa samalla keräilyharrastusta.

Iso apu keräilylle on ollut myös internet. Kun 1880-luvulla puhelin rantautui Suomeen ja satoja puhelinyhtiöitä perustettiin, pitkien etäisyyksien pieni kansa omaksui nopeasti teknisen kehityksen mahdollisuudet. Samalla tavalla osakekirjakeräilyssä on opittu hyödyntämään internetin uusia mahdollisuuksia, kuten huutokaupat, verkkokaupat ja tiedon jakaminen.

Seuraavan vuosikymmenen ensi merkit

Osakekirjakeräilyn perusta on kunnossa. Olemme edenneet pitkän matkan muutaman ”propellipään” haaveilusta. Tulevina vuosina tullemme näkemään samoja ajan kulumiseen liittyviä asioita kuin muussakin keräilyssä: kokoelmat karttuvat ja siirtyvät seuraaville keräilijäsukupolville. Viitteitä tästä näimme jo syksyllä 2011 kun suurin tunnettu suomalaisten osakekirjojen kokoelma vaihtoi omistajaa.

Uusia kauppiaita ja uusia kohteita nähdään varmasti. Keräilykauppakenttä muuttuu koko ajan ja yksittäiset henkilöt myyvät uniikkeja yksittäiskappaleitaan, kun hinnat kehittyvät keräilyharrastuksen kasvaessa.

Vanhat osakekirjat tullevat olemaan myös muiden kuin osakekirjakeräilijöiden mielenkiinnon kohteena. Tämä siksi, että osakekirjat kertovat hienoja tarinoita paikallisten yritysten vaiheista, yrityksiin liittyvistä henkilöistä ja suuremmista muutoksista yhteiskunnassa. Osakekirja ei ole pelkkä paperi vanhasta omistusoikeudesta. Jo nyt on nähtävissä osakeantimerkkikeräilijöiden sekä kotiseutukeräilijöiden kiinnostus osakekirjoihin.

Toivottavaa on, että nykyiset aktiiviset osakekirjakeräilyn toimijat pitävät yhdessä huolen, että osakekirjakeräily pysyy elinvoimaisena. Kun perusta on kunnossa, on aina oikea hetki aloittaa uusi harrastus – osakekirjakeräily.

Rajan Raha ja Numismaatikko-lehdille 27.8.2012 Janne Pietikäinen

_________________________

Lopuksi kuvia osakekirja.com ja osakekirja.fi -sivuista vuosien takaa:


– 2004 syyskuussa etusivu oli hyvin pelkistetty. Osoite oli vielä tuolloin .com-päätteinen.


– Sivustoa kehitettiin alusta asti kaupan suuntaan. Valinnan varaa ja osakekirjojen kuvia löytyi jo 2004.


– Jouluksi 2005 tietoa oli saatu koottua jo mukavasti. Osakekirjoja vaihdettiin lähinnä ”tiskin alta”, eli tiettyjä kohteita etsivät keräilijät kertoivat meille toiveistaan, ja toisaalta tiesimme, kenelle minkäkin tyyppisiä kohteita kannatti tarjota. Kauppamme rakennettiin alusta asti sekä suomen- että englanninkieliseksi.


– Vuonna 2008 vaihdoimme koko sivuston teknistä alustaa ZenCart-pohjaiseksi, joka tarjoaa hyvät edellytykset juuri verkkokauppaan. Samalla sivuston ulkoasu muuttui.

Viime vuosina olemme keskittyneet katalogin täydennykseen ja ennen muuta osakekirjojen kuvien lisäämiseen sivuille. Monia uudistuksiakin on tehty, esimerkkinä huutokauppatoiminnan aloittaminen. Työ jatkuu.

Julkaistu

2012/06 – Kirpputorin kautta miljonääriksi?

Kirpputorin kautta miljonääriksi?

Keväistä osakekirjakeräilyä lämmitti hetkeksi uutinen Amerikan mantereelta. John Doe oli löytänyt kirpputorilta Coca-Cola Companyyn fuusioituneen yhtiön osakekirjan ja vaati Coca-Colalta 130 000 000 dollarilla osakkeita osakekirjaansa vastaan. Asiaa käsiteltiin oikeudessa, ja John Doe hävisi kanteensa. Onko vastaava mahdollista Suomessa? Edes pienemmässä mittakaavassa?

Yksi osakekirja fi:n palvelumuodoista on selvittää osakekirjojen käypäisyyttä. Netistä löytyy selvitysmalleja ”kuinka selvitän osakekirjan käypäisyyden”, ja olemme sellaisen tehneet itsekin. Täysin aukottomia ne eivät kuitenkaan ole. Täydellisen varmuuden saamiseksi ja asiakkaiden palvelemiseksi teemme selvityksen aina itse.

Suomalaiset kirpputorit

Selkeästi kysytyin ”onko tällä arvoa? -tapaus” on Sammon paperinen osakekirja 1980-luvun puolivälistä. Tuolloin Vakuutusosakeyhtiö Sammon osakekirjoja annettiin vastikkeetta asiakkaille, kun Sampo muuttui keskinäisestä yhtiöstä osakeyhtiöksi. Jokainen asiakas sai vähintään yhden osakkeen. Nyt yksi Sammon paperinen osake vastaa 20 osaketta eli n. 350 – 400 euroa pörssikursseista riippuen.

Jotta Sammon paperiset osakekirjat saa vaihdettua arvo-osuusosakkeiksi tulee vaihtajalla olla ns. aukoton saantoketju siitä henkilöstä lähtien, jonka nimiin paperinen osakekirja on merkitty. Saantoketjun muodostavat esim. kauppakirjat, lahjakirjat tai perukirjat.

Paperisten osakekirjojen vaihtamista arvo-osuuksiksi vaikeuttaa kovasti se, etteivät pankkikonttorien virkailijat osaa enää auttaa paperisten osakekirjojen kanssa. Totta – moni heistä oli vasta pieni lapsi, kun kyseiset osakekirjat annettiin, eivätkä ole näin eläessään osakekirjoja nähneet.

Osakekirja fi on paras kaveri osakekirja-asioissa

Kesällä 2010 saimme puhelun asiakkaalta, joka kertoi, että hän haluaa myydä vanhoja keräilyosakekirjoja. Tapasimme ja teimme kauppoja hienoista kohteista. Tapaamisemme päätteeksi hän kertoi haltuunsa tulleista osakekirjoista, jotka niin lakimies kuin pankkikin olivat todenneet arvottomiksi. Sovimme, että katsomme osakekirjat vielä kerran.

Toisessa tapaamisessamme kävi muutamassa sekunnissa selväksi, ettei kyse todellakaan ole arvottomista osakekirjoista. Suoraan rahaksi muutettavissa osakekirjat eivät myöskään olleet, vaan ne vaativat selvittämistä niin yhtiöiden kohtalon kuin aikaisempien omistajienkin suhteen. Kerroimme kuitenkin, että jos selvitystyö onnistuisi, asiakkaan osakekirjojen arvo saattaisi olla jopa 200 000 euroa. Teimme selvitystyöstä sopimuksen ja aloitimme työt.

Osakekirja fi on kerryttänyt osaamista vanhoihin osakekirjoihin liittyen jo 1980-luvulta lähtien. Käytössämme on valtava tietopankki ja tärkeitä kontakteja, joita hyödynsimme asiakkaamme selvitystyössä. Parissa päivässä saimme selville osakekirjat liikkeelle laskeneiden yhtiöiden kohtalot sekä osakekirjojen oikeudelliset tilanteet, ja muutamassa viikossa selvitimme kaikki osakekirjoihin liittyvät aiemmat omistusoikeudet.

Iloksemme pystyimme vahvistamaan asiakkaallemme osakkeiden arvoksi n. 232 000 euroa, jotka asiakkaamme saikin myöhemmin haltuunsa osakekirjoja vastaan.

Selvitystyöpalvelullemme on olemassa kysyntää. On ilo huomata vuosikymmenten ammattitaidollemme olevan käyttöä, etenkin kun pankit tuntuvat menettäneen täysin kykynsä palvella asiakkaitaan paperisia osakekirjoja koskevissa asioissa.

Jos tarvitset apua vanhoihin suomalaisiin osakekirjoihin liittyvässä selvitystyössä, autamme mielellämme. Ota yhteyttä puhelimitse 044 521 2121 tai yhteydenottolomakkeen kautta, niin teemme nopeasti tarjouksen löytämistäsi osakekirjoista.

Ostamme osakekirjoja myös kadonneina. Valitse ensin, onko sinulla osakekirjat yhä olemassa:



19.6.2012 Janne Pietikäinen

Julkaistu

How can I do an order?

It’s quite easy!

– Choose the items you want to the Shopping cart.
– Check that the Shopping cart is correct and go further to the Checkout.
– Fill your contact details and send your order.

– When your order has been sent us succesfully, you will get an e-mail confirmation from us.
– We will also confirm your order within 3 working days.
– The invoice of your order will be included in the delivery. You can find the invoice upon of the envelope in red plastic pocket.
– Due time for the payment is 14 days upon the delivery.
– Please notice! A new customer may be asked for payment in advance.

We add the post & package, 5 euros, on your invoice. Orders over 30 euros will be sent without post & package costs.

The delivery will be made via postal service. All products include a right to send back within 14 days. Please do a bank transfer after you have decided to keep the products (before the deadline of the payment at an invoice, of course). If you want to return some share certificates, please contact us.

If you face any problems or questions during ordering, please don’t hesitate to contact us via the Contact us page.

Julkaistu

2008/04 – Esittelyssä kolme kauneinta osaketta

Artikkeli on julkaistu Pörssisäätiön kotisivuilla 17.4.2008. Tekstin oikeudet omistaa Pörssisäätiö.

Esittelyssä kolme kauneinta osaketta

Tässä yksi mielipide kolmesta kauneimmasta suomalaisesta osakkeesta: Suomalaisen Teatteritalon Oy, 1900, Suomalainen Tupakkatehdas Oy, Kansallispankki.

Kauneimmista? Mistä on kyse?

Vastaajana on osakekirjojen keräilyyn erikoistuneen Keräilyliike Osake & Kirja Oy:n omistaja Janne Pietikäinen. Yhden varauman hän kuitenkin heti tekee: “Oman luokkansa tekevät suomalaiset laivayhtiöt, niitä on vaikea lähteä erottelemaan.”

Kasvava harrastus

Vaikka nykyinen pörssikauppa on sähköistä ja osakekirjat koostuvat ykkösistä ja nollista, maailmalla on vielä liikkeellä runsaasti vanhoja paperisia osakekirjoja. Niiden keräily tuntuu kiinnostavan yhä useampia. Tästä yhtenä esimerkkinä äskettäin Pörssitalossa pidetty vanhojen osakkeiden huutokauppa.

Jos siis mummon piironginlaatikosta löytyy osakekirjoja, niillä voi olla mahdollisen rahallisen arvon lisäksi myös keräilyarvoa. Kysytään taas Janne Pietikäisen mielipidettä, kolme halutuinta osakekirjaa:

“Lähestyn tätä sen kautta, että mitä osakekirjaa kysytään tasaisimmin: Aktiebolaget Börs, Stockmann Oy Ab, Kansallispankki.”

“Keräilijät etsivät erityisesti 1800 -luvun papereita, joissa kaunis kuva ja nämä ovat myös harvinaisimmat. TOP 3 kalleinta huutokaupoissa on myös oma järjestyksensä, silloin listalla olisivat F Sergejeffin Olut-tehdas Oy, Kägelban Aktiebolaget ja jälleen Suomalaisen Teatteritalon Oy.”

Kiinnostus osakekirjoihin on ymmärrettävää. Ne sisältävät kauniisti pakattuna ripauksen talous- ja teollisuushistoriaa ja vähän muutakin. Esimerkiksi Helsingin huutokaupassa legendaarisen autotehtaan Hispano Suizan osakkeen hinta nousi pyydetystä 40 euron lähtöhinnasta 140 euroon.

Eri maissa erilaiset kiinnostukset

Pietikäinen vastaa kysymyksiin kauppamatkalla Saksasta. Eri maissa on eri kiinnostuksen kohteet myös osakekirjojen keräilyn suhteen.

“Suomalaiset keräilijät ovat erilaisia esim. saksalaisiin verrattuna eli keräijöissä ja keräilyssä on suuria eroja maittain. Teemme paljon kauppoja Keski-Eurooppaan ja panostamme Saksaan. Uutena asiakasryhmänä ovat tulleet venäläiset keräilijät. Heillä on tietyt yhtiöt, joita he keräävät.”

Entä tunteeton nykymaailma, onko osakekirjojen keräilijällä kiinnostusta sijoittamiseen?

“Sijoitan pääsääntöisesti ei-listattujen yhtiöiden osakkeisiin. Olen sijoittanut jo 20 vuotta. Rekisteröin omistuksen ja pyrin käymään yhtiökokouksissa käyttämässä osakkeenomistajan valtaa. Kiinnostaa kovasti ei-listattujen yhtiöiden hyvä hallintotapa. Teen parhaillaan gradua listaamattomien yhtiöiden hallituksen ja toimitusjohtajan suhteen kehittämisestä sekä hyvästä hallintotavasta.

17.4.2008 Pörssisäätiö

_________________________

Tässä artikkelissa mainitut linkit:
>>

Artikkelissa mainitut osakekirjat:

Julkaistu

2009/08 – ”Minkä arvoinen tämä on?”

Minkä arvoinen tämä on?

Kohteiden hinnoittelu on kehittyvällä keräilyalueella haastavaa. Suomalaisten osakekirjojen hintoihin vaikuttaa voimakkaasti se, että suomalaisia osakekirjojen keräilijöitä on vain n. 50 henkilöä, ja suomalainen keräilijä kerää pääsääntöisesti vain jotakin tiettyä aihetta. Lisäksi suomalainen kerää usein vain yhden osakekirjan per yhtiö, eikä kaikkia tunnettuja variantteja. Maailmalla suomalaisia osakekirjoja kerätään osana aihetta esim. tyylisuuntaus, numerosarjat tai yhtiön toimiala.

Joskus myös täysin tuntematonta kohdetta löydetään “yksi kappale”, ja myöhemmin useita lisäkappaleita. Edellä mainittu on tyypillistä alkavalle keräilylle, josta tietoisuus on vasta leviämässä suuren yleisön tietoisuuteen.

Osakekirjan hintaan eniten vaikuttavia tekijöitä ovat liikkeellelaskuvuosi, osakekirjan ulkoasu / suosittu keräilyteema, tunnettujen osakekirjojen määrä, merkitsijän tai allekirjoittajien nimet sekä osakekirjan kunto.

Liikkeellelaskuvuosi

1800-luvulla päivättyjä osakekirjoja tunnetaan kohtuullisen rajallisesti. Täysin uusina 1800-luvun kohteina löydetään yleensä paikallisia yhtiöitä esim. myllyjä tai meijereitä. Määrällisesti enemmän tunnetaan esimerkiksi Syväniemen Puuteollisuus Oy:n (1890) osakekirjoja. Karkeasti voisi sanoa, että alle 50 euron arvoisia osakekirjoja tähän ryhmään ei kuulu.

Osakekirjan ulkoasu / suosittu keräilyteema

Selkein jokaisen tunnistama “arvonkorottaja” on kuva. Jos kuva on tunnetun tekijän piirtämä ja/tai signeeraama, arvo nousee. Eliel Saarinen on piirtänyt 1920-luvulla mm. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n osakekirjan samaan aikaan suunnittelemiensa setelien hengessä.

Kuvan lisäksi osakekirjan ulkoasu saattaa noudatella tiettyä tyylisuuntausta kuten jugend. Jugend-aika jatkui Suomessa 1920-luvun alkuun saakka, mutta esim. saksalaiselle keräilijälle jugend päättyy jo I maailmansotaan. Osakekirjan päiväys ratkaisee tässä tapauksessa osakekirjan tyylisuunnan ”aitouden”.

Ulkoasun koristeellisuus, vaikkapa kultaukset, vaikuttaa myös osakekirjan arvoon. Hyvä esimerkki on Suomen Kultasepät Oy (1903).

Suosittuja keräilyteemoja on useita. Tällä hetkellä eniten maksetaan osakekirjoista, jotka on päivätty luovutetussa Karjalassa, yhtiöistä jotka ovat olleet listattuina Helsingin Arvopaperipörssissä tai varustamoyhtiöiden osakekirjoista.

Ulkoasultaan hienojen tai suosittujen keräilyteemojen osakekirjojen hinnat liikkuvat 15 eurosta tuhansiin euroihin.

Tunnettujen osakekirjojen määrä

Harvoja suomalaisia osakekirjoja tunnetaan yli sata kappaletta. Tässä yhteydessä viittaan yhtiön osakekirjan johonkin variaatioon, en yhtiön kaikkiin osakekirjoihin. Tunnetuimmat yhtiöt, joiden yhtä variaatioita löytyy erittäin runsaasti, ovat Mancon (1985, 1989), Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki (SKOP, 1988) Kopolannimen Saha Oy (1905), Savon Sanomat Oy (1985) sekä Suomen Viestintäkehitys Oy (1988).

Koska suomalaisia osakekirjojakeräilijöitä on tällä hetkellä vain n. 50 henkilöä, jo 10 kappaleen kohdetta pidetään helposti “massakohteena”. Jokainen filatelisti voi miettiä, miten yleisenä pidetään postimerkkiä, jota tunnetaan 10 kappaletta. Hinnasta puhumattakaan.

Merkitsijän tai allekirjoittajien nimet

Nimikeräilily on Suomessa melkein tuntematonta. Maailmalla maksetaan korkeita hintoja tunnettujen liikemiesten tai poliitikkojen alkuperäisistä allekirjoituksista. Allekirjoituskeräilyssä on hyvin usein kyse kansallisten kohteiden keräilystä, joiden hintoihin ulkomaalaiset eivät vaikuta.

Suomessa tunnetuimmat nimikeräilykohteet ovat Urho Kaleva Kekkosen omistamat Rauma-Repola Oy:n tai Serlachiuksen osakekirjat, marsalkka Mannerheimin faximile allekirjoittamat Helsingin Osakepankin (1934) osakekirjat, tai merkitsemät / siirtoallekirjoittamat Kemi Aktiebolagetin (1918, 1919) osakekirjat. Aivan uutena kohteena markkinoille tuli keväällä 2009 kenraali Adolf Ehrnroothin omistamat sekä siirtoallekirjoittamat Suomen Trikoo Oy:n (1955) osakekirjat.

Kekkosen Rauma-Repolat maksavat yli 100 euroa ja Ehrnroothin Suomen Trikoo nousi huutokaupassa noin 60 euroon.

Osakekirjan kunto

Suomalaiset osakekirjat ovat melkein poikkeuksetta erittäin hyväkuntoisia. Suomea ei ole 1860-luvun jälkeen miehitetty niin, että vihollisjoukot olisivat polttaneet koko maan, kuten esim. Keski-Euroopassa on tapahtunut. Huonokuntoiset kohteet ovat yleensä olleet säilytettävänä vintillä tai kellarissa, jossa ne ovat vahingossa saaneet kosteutta tai hiiret ovat päässeet arvopaperin makuun.

Hyväkuntoisuus on Suomessa siis oletusarvo ja huono kunto vaikuttaa hintaan laskevasti.

Osakekirjojen hinta on siis monen ominaisuuden summa. Keräilykulttuurin kehittyminen ja keräilijämäärän kasvaminen nostanee hintoja lähitulevaisuudessa. Osakekirjoissa on useita kohteita, joita tunnetaan 10 – 20 kappaletta, hintatasolla 30 – 45 euroa.

Heinäkuussa 2009 julkistettiin Osakekirjakatalogiin 2009 kuuluva hinta- ja tunnettuusliite. Kyse on ensimmäisestä painetusta osakekirjahinnastosta, joka tulee päivittymään hyvinkin pian, kun Osakekirjakatalogi 2010 on valmis. Dokumentoitua hintatietoa on nyt keräilijän saatavilla.

Filatelisti-lehdelle 3.8.2009 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainittuja osakekirjoja:

Julkaistu

2009/09 – Katsaus keräilykesään 2009 & uusia 1800-luvun kohteita

Osakekirjasyksy on käynnistynyt vilkkaana.

Eurooppalaisittain menneen kesän merkittävin osakekirjakeräilytapahtuma oli viimeinen Reichsbankschtzin huutokauppa kesäkuussa. Saksan valtion on nyt myynyt yli 30 000 000 osakekirjaa. Lisätietoja tästä osakekirja-aarteesta löydät www.osakekirja.fi:n artikkeliosastolta: ”Tarina Berliinistä”.

Suomessa mökeiltä palaaminen näkyy myös keräilymarkkinoilla. Eri yhdistysten huutokaupat ovat alkaneet elo-/syyskuussa, ja mm. Pohjois-Karjalan Numismaatikkojen lokakuun huutokaupassa osakekirjoja on suhteellisen mukavasti tarjolla.

Elokuussa pidettiin myös Suomen ensimmäinen International Bond and Share Societyn (www.scripophily.org) jäsentapaaminen. Iloisessa seurueessa keskusteltiin osakekirjamarkkinoiden tilanteesta Suomessa, katseltiin keräilykohteita ja käytiin kauppaakin. Olemisen keveyttä vauhditti herkullinen voileipäkakkutarjoilu ruokajuomineen.

Uusia 1800-luvun kohteita löytynyt

Myös täysin uusia 1800-luvun kohteita on löytynyt laatikoista. Nykyään 1800-luvun uusia kohteita löytyy enää harvemmin, joten löydöksien sisältö on ollut erittäin suuri yllätys.

Kohteet ovat Suomen Suurruhtinaskunnan obligaatioita, eli 1800-luvun suomella sanottuna palkintovelkaseteleitä. Obligaatiot ovat Aleksanteri II:n ajalta, vuosilta 1874, 1875 ja 1880.

Ensiksi mainittu on Suomen rautateiden rakentamiseksi otettu Preussin thaler-määräinen laina vuodelta 1874. Lainapaperi on ruotsin- ja saksankielinen. Lainan pääoman sekä korot on maksanut Suomen Pankista joko M A von Rothschild & Söhne Frankfurt am Mainissa tai Haller Söhne & Co Hampurissa. Lainan pääoma on käytetty rautateiden rakentamiseksi Turun, Tampereen sekä Hämeenlinnan välille. Näin tapahtuikin, ja rautatie valmistui Hämeenlinna – Tampere sekä Toijala – Turku -väleille vuonna 1876.

Kaksi jälkimmäistä lainawelkaseteliä on kuuluvat 1875/1880 vuoden seteliantoon lahjoitusmaiden lunastamiseksi. Laina-aika oli 39 vuotta ja korko 4,5 %.

Mitkä ihmeen lahjoitusmaat?

Ruotsi menetti loput Suomesta Venäjälle Suomen sodassa 1808–1809. Ns. Vanhan Suomen, eli Karjalan ja osia Kymenlaaksosta, Ruotsi oli menettänyt jo 1721 ja 1743. Näillä alueilla Venäjän keisari oli lahjoittanut ylhäisölle alueita mm. menestyksellisestä palveluksesta.

Lahjoitusmaat olivat täysin omistajiensa vallassa, ja omistaja määräsi maillaan mm. verotuksesta. Karkeasti voi sanoa, että mitä enemmän talonpoika ahkeroi ja sai tulosta, sen korkeampi oli verotus. Aikansa progressiivisuutta sekin.

1800-luvun loppupuoliskolle tultaessa lahjoitusmaiden tilannetta pidettiin yhteiskunnallisena ongelmana. Muualla maassa torpparilaitosta pystyttiin tukemaan, mutta lahjoitusmaa-alueilla ei. 1860-luvulla valtiopäivät päättivät ottaa valtiolainan, jolla lahjoitusmaat ostettiin ”donataareilta” eli tahoilta, joille Venäjän keisari oli maat lahjoittanut. Lahjoitusmaiden ostaminen Suomen valtiolle käynnistyi vuonna 1871 ja kesti 20 vuotta. Talonpojat saivat ostaa maan Suomen valtiolta 39 vuoden maksuajalla ja 5 % korolla. Talonpoikien laina-aika oli sama kuin valtionkin ottaman lainan.
Lähde: Pirkko ja Mauri Rastas, www.kolumbus.fi/rastas

Venäjän kieli

Lisämielenkiintoa lainavelkaseteleihin antaa venäjän kieli. Molempien paperien alareunassa on venäjäksi teksti ”Suomen Suurruhtinaskunnan obligaatio, 100 Suomen markkaa, donaatioiden lunastamiseksi kantaen 4,5 % korkoa”. Suomessa tunnetaan alle 10 osakekirja- tai velkakirjatyyppiä joissa on venäjänkielistä tekstiä.

Lainawelkasetelissä mainitaan, että ne kuuluvat liikkeellelaskuvuoden seteliantoon. Annettiinko ne suoraan donaatioiden haltijoille, jotka saivat maksunsa 39 vuoden aikana arvontamenetelmin? Kyllä vain. Takaisinmaksettavat lainawelkasetelit arvottiin ehtojen mukaan vuosittain.

Filatelisti-lehdelle 29.9.2009 Janne Pietikäinen

_________________________

Tässä artikkelissa mainitut linkit:
>> Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry.
>> International Bond and Share Society – www.scripophily.org

Artikkelissa mainitut osakekirjat:

Julkaistu

Osakekirjahuutokauppa 1 (Itämeren hyväksi)

17.5. – 5.6.2011 | 281 kohdetta | myytiin 100 % | vaihto 5 837 euroa.

Ensimmäisessä huutokaupassa oli myynnissä eri yritysten lahjoittamia vanhoja osakekirjoja. Koko myyntitulo 5 837 euroa lahjoitettiin Itämeren suojelutyön hyväksi Baltic Sea Action Groupille. Huutokauppa oli Suomen suurin koskaan järjestetty osakekirjahuutokauppa 281 kohteella.

Huudettavana oli mielenkiintoisia osakekirjoja: mm. ministeri T M Kivimäen omistama Paraisten Kalkkivuori Oy:n osakekirja, John Nurmisen Uudenkaupungin Laiva-osakeyhtiön osakekirja, vuonna 1874 perustetun Åbo Kakelfabriks Ab:n osakekirjoja sekä Ålandsbankenin perustamisosakeannista merkitty osakekirja vuodelta 1919. Kaikkien kohteiden lähtöhinta oli 1 euro.

Osakekirjoja Itämeren suojelutyön hyväksi lahjoittivat Kemira Oyj, Ålandsbanken Oyj, Etelä-Karjalan KTK Oy, Finnair Oyj, Osakekirja.fi, Visio Varainhoito Oy ja Cargotec Oyj.

Lue tarkemmin BSAG:stä »

Julkaistu

2012/04 – Presidentinvaalien toisen kierroksen voittaja on…

”Tasavallan presidentinvaalien toisen kierroksen voittaja on Sauli Niinistö”

Näin totesi Yleisradion toimittaja helmikuussa tunteettomasti. JESS! kaikuivat huudot osakekirjakeräilijöiden vaalivalvojaisissa. Tunnelma oli käsin kosketeltavissa ja varmasti voitti tiiviydessään Niinistön viralliset vaalivalvojaiset. Mitä ihmettä on tapahtunut? Eihän keräilyn pitänyt olla poliittista?

Vastaus on täysin epäpoliittinen. Presidenttien allekirjoituksia kerääville Niinistön valinta tarjosi uusia kohteita ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1982, jolloin Koivisto valittiin. Ahtisaari ja Halonen ovat tarkoittaneet allekirjoituksia osake- ja velkakirjoissa keränneille lähes 20 vuoden kuivaa kautta, ja Haaviston valinta olisi tuonut ”kakkua” 6 vuotta lisää.

Entinen puolivallaton leskimies tehtaili allekirjoituksia Suomen valtion velkakirjoihin ja obligaatioihin toimiessaan valtiovarainministerinä 1996 – 1999. Suomen valtion tuotto-obligaatiot siirtyivät arvo-osuusjärjestelmässä liikkeellelaskettaviksi vuonna 1998.

Niinistön edeltäjiä

Osakekirjakeräilyssä tunnetaan muitakin presidenttien allekirjoittamia osake- ja velkakirjoja. Tietysti kyseiset herrat ja rouva ovat saattaneet olla myös osakkeenomistajina yrityksissä, mutta se on toinen juttu.

Vanhimmat tällä hetkellä tunnetut paperit ovat Relanderin tai Rytin allekirjoittamat osakekirjat. Ryti allekirjoitti Suomen Waltamerentakaisen kaupan osakekirjoja vuonna 1919 ennen siirtymistään lakimieheksi sekä politiikkaan.

Paasikivi toimi Kansallispankin pääjohtajana 1920-luvulla, ja hänen allekirjoittamistaan KOP:n osakkeista tunnetaan ainakin vuoden 1927 liikkeellelasku (kataloginumero 724).

Mannerheim puolestaan toimi Liittopankin sekä Helsingin Osakepankin hallituksen puheenjohtajana. HOP:n osakekirjan Mannerheim allekirjoitti vuonna 1934 (kataloginumero 522). Kyseisen liikkeellelaskun osakekirjat ovat ensimmäiset ns. dorseeratut osakekirjat. Dorseeraus tarkoittaa osakekirjojen litteramäärien erottelua värien avulla.

Koivisto toimi Paasion hallituksen valtiovarainministerinä vuosina 1966 – 1967. Tehtävässään hän allekirjoitti valtion velkakirjoja vuonna 1966. Koiviston allekirjoitti myös Sponsor Osakeyhtiön osakekirjoja toimiessaan Suomen Pankin pääjohtajana 1968 – 1982. Kyseisiä osakekirjoja ei juuri liiku markkinoilla.

Rajan Raha -lehdelle 23.4.2012 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:

Suomen valtion vuoden 1996 XV tuotto-obligaatio, allekirjoittajana Sauli Niinistö (kataloginumero 2956):

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Suomen Waltamerentakaisen kaupan osakekirja 1919 (kataloginumero 5642):

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Paasikivi:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Mannerheim:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

2009/11 – Pariisia keskellä Helsinkiä

Pariisia keskellä Helsinkiä – Hotel Restaurant AB:n osakekirja

Kädet ylös, tämä on pidätys! — Mutta sali olikin täysin tyhjä.

Helsinkiläinen hotelli Kämp avattiin vuonna 1887, ja sen sanottiin tuovan Helsinkiin ”pariisilaista tuulahdusta”. Hotellissa sijaitsivat Suomen ensimmäiset hissit, jotka venyttivät itseään hitaasti alhaalta ylös ja takaisin alas.

Kämpistä kehkeytyi Suomen poliittisen sekä kulttuurillisen eliitin koti. Sen ravintoiloissa perustettiin – tai lasillisten voimin ideoitiin – ainakin Kansallis-Osake-Pankki, Suomen Kansallisteatteri, Palovakuutusosakeyhtiö Pohjola, Päivälehti sekä Helsingin Sanomat.

Sibeliukselle, Gallen-Kallelalle ja Kajanukselle Kämp oli enemmän kuin koti. Se oli työhuone. Aino Sibelius soitti Kämpiin ja pyysi kysymään, milloin Janne tulee kotiin. Sibelius pyysi kertomaan vaimolleen, että hän on säveltäjä, ei ennustaja.

Kun Aino heitti hänet palattuaan ulos, lähti Janne Järvenpään rautatieasemalle ja kehitti päässä pyörivästä lausepätkästä ”Ja minä menen Kämppiin takaisin” Karelia-sarjan teeman.

Venäläistämisvuosina Kämpissä toimi vastarinnan keskus. Päivälehden perustajan, Eljas Erkon johtama Kagaali halusi järjestää Kämpissä kokoontumisen. Tsaarin poliisi sai kuitenkin tiedon kokoontumisesta, kuten myös Erkko sai tiedon poliisin suunnitelmista. Lopputuloksena kokous pidettiin toisaalla, ja poliisi ratsasi tyhjän kokoustilan Kämpissä. Heitä katselivat vain kasvot maalauksista.

Vuonna 1900 hotellin toimintaa pyörittämään perustettiin osakeyhtiö Hotel Restaurant Aktiebolag. Yhtiön omistivat Axel Gummeson, Lundbland sekä hotellin tontin omistanut Grönqvist. Myös yhtiön osakekirjat suunniteltiin takaraivossa ajatus Pariisista: eurooppalainen jugend näkyy eikä suomalainen kansallisromanttinen jugend. Vastaavanlainen voikukkatyylitelmä löytyy samalta aikakaudelta saksalaisesta Siemens & Halske AG:n osakekirjasta. Hotel Restaurant Ab:n nimi on kirjoitettu osakekirjaan ranskalaisittain. Osakekirja voisi aivan hyvin olla keskieurooppalaista suunnittelua.

Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja J. K. Paasikivi osti Kämpin pankille vuonna 1917. Pankkihan oli perustettu Kämpin Peilisalissa, ja samaisessa salissa pankin johtokunta kokoontui illallisille.

Hotelli lopetti toimintansa 1960-luvulla. Nykyään kiinteistön omistaa Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, ja Kämp-hotellissa voi jälleen tuntea hajuvettä, jota pariisilaisrouvat levittävät.

Osakekirjakatalogin 2009 mukaan yhtiön osakekirjan hinta on 200–300 euroa, ja osakekirjoja on markkinoilla liikenteessä 25 – 50 kappaletta.

Filatelisti-lehteen 1.11.2009 Janne Pietikäinen

Lähteenä on käytetty mm. Andreas Augustinin ja Laura Kolben teosta ”Hotel Kämp Helsinki. The Most Famous Hotels in the World”

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa (osakekirjakataloginumero 593).

Julkaistu

2010/02 – Filateliaa, numismatiikkaa, skripofiliaa vai muuta?

Filateliaa, numismatiikkaa, skripofiliaa vai jotain muuta?

Osakekirjakeräily eli skripofilia oli Suomessa pitkään nurkkakuntaista puuhaa, jota harrasti vain muutama yksinäinen keräilijäsusi. Harrastaminen tarkoitti käytännössä oman kokoelman kasvattamista, mutta ilman keräilyyn kuuluvaa yhteisöllisyyttä, tiedon vaihtamista tai keräilykulttuurin kehittämistä päivittäisen toiminnan kautta. 2000- luvulla suomalainen osakekirjakeräilymaailma alkoi kuitenkin kehittyä voimakkaasti.

Nyt tiedämme osakekirjoja keräileviä henkilöitä löytyvän mm. filatelisteista, numismaatikoista sekä taide- ja kotiseutukeräilijöistä. Laaja-alainen keräilijäkunta on todella hieno ilmiö, koska osakekirjoissa yhdistyvät monet keräilyalat: esim. osakekirjoissa olevien leimamerkkien tai signeerattujen kuvien ansiosta. Osakeyhtiöillä on myös keskeinen asema maamme talous- ja teollisuushistoriassa, joten yhtiöiden osakekirjat tarjoavat mielenkiintoisia tarttumakohtia myös historiasta kiinnostuneille.

Filatelian näkökulmasta tarkasteltuna leima- ja veromerkeillä varustettujen osakekirjojen lisäksi löytyy leimapaperille painettuja velkakirjoja, postimerkkikauppiaiden osakekirjoja sekä tunnettujen filatelistien omistamia osakekirjoja. Esimerkiksi Wasa Bomulls-Manufaktur Aktiebolagetin velkakirja vuodelta 1871 on painettu 12 kopeekan leimapaperille (ei osakekirjakatalogissa). Vanhin tunnettu ja yleisin leimamerkkejä sisältävä osakekirja on Torneå Ångsågs Aktiebolagetin osakekirja vuodelta 1867. 1800-luvulta olevat osakekirjat, joissa on leimamerkkejä, ovat harvinaisia.

Keräilyuutiset-lehdelle 6.2.2010 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkeliin liittyvät osakekirjat:

Vaasan Puuvilla Oy:n osakekirja leimamerkeillä (kataloginumero 4299):

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Filatelist Oy:n osakekirja, jonka sisäsivulla siirto Agathon Fabergélle (kataloginumero 345):

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Fennia-Post Osakeyhtiön osakekirja vuodelta 1920 (kataloginumero 342):

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Kähertäjäin Kauppa Oy:n osakekirja on ainoita osakekirjoja, joissa on vuoden 1963 leimamerkkejä (kataloginumero 3285):

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

2010/04 – Mitä osakekirja minulle kertoo?

Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen Maanviljelijäin Kauppa

Kuvallinen osakekirja ei ole vain arkki tiedolla täytettyä paperia. Kuvat kertovat paljon enemmän kuin osakeyhtiölain edellyttämä teksti. Yhdistelemällä osakekirjan kuvaan muita tietoja, ymmärrys yrityksen omistajien tavoitteista höystyy entisestään.

Kansallis-Osake-Pankki, 1951

Yhtiön osakekirja oli koko pankin historian ajan samanlainen. Osakekirjan suunnittelija ei ole tiedossa.

KOP perustettiin 1889 kansallismielisen aatteen saattelemana. Pankki tuki ja puolusti Suomen kehittymistä. Aate näkyy osakekirjassa. Yläkuvassa Suomi-neito katsoo oikealle itään. Maisemana on havumetsää, josta pankin perustamisvuonna usea suomalainen sai leipänsä. Neidon voi myös katsoa vartioivan maataan, koska jalkojen juureen on kuvattu leijonakuviolla koristeltu kilpi.

Osakekirjan alakuvassa on kuvattuna rautatie. Vuonna 1889 rautatie oli Suomessa uusi keksintö ja edusti teknologista kehitystä, kuten nykyisin matkapuhelin. Nykyajan KOP:in osakekirjan suunnittelija piirtäisi varmaankin kauniin suomalaisen tytön hienoissa, mutta ei liian virallisissa vaatteissa, uusimman Nokian, ja tällä tytöllä olisi osakekirjassa selvästi nähtävissä, että hänellä on joku suora linja Brysseliin.

Kuvan (alla) osakekirjassa on allekirjoittajana erittäin tunnettu kokoomuspoliitikko Tuure Junnila. Osakekirjakataloginumero 5473.

Suomen Maanviljelijäin Kauppa, 1928

Tutummin SMK. Yhtiö oli listattuna Helsingin Arvopaperipörssissä vuosikymmenet, mutta yhtiön kurssikehitys oli vaatimaton. Samalla tavalla vaatimaton oli yhtiön osakekirja 1960-luvulta lähtien.

Sen sijaan vuoden 1927 osakekirjaan on kuvattu yhtiön nimi sekä paljon muutakin: Vasemmanpuoleisessa kuvassa on kuvattuna meri, purjelaiva ja Merkurius eli kaupankäynnin jumala. Oikeanpuoleisesta kuvasta löytyy erittäin tyypillinen hämäläinen peltomaisema. Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy oli perustettu 1898, ja sen kotipaikkana oli Tampere. Osakekirjakataloginumero 1718.

Valitettavasti 1928:aa vanhempia SMK:n osakekirjoja en ole koskaan nähnyt. Olisi mielenkiintoista nähdä, oliko vanhempien osakekirjojen kuvitus sama kuin tämän (kuva alla). Yhtiön toimitalo löytyy edelleen Tampereelta Hämeenkadun sekä Aleksanterinkadun kulmasta. Nykyisin siinä harjoittaa liiketoimiaan täysautomatisoitu Omena-hotelli.

Keräilyuutiset-lehdelle 29.3.2010 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

2010/03 – Vanhat velkakirjat kertovat monta tarinaa

Vanhat velkakirjat kertovat monta tarinaa

Oman kokoelman rajaus on suunniteltava huolella. Keräysaiheen tulee olla itseä kiinnostava, joten suin päin ei kokoelmaa kannata rakentaa. Ei etenkään halpojen hintojen ohjaamana. Hyvä kokoelma on ennen kaikkea sijoitus, eikä sijoituksellista näkökulmaa saa vähätellä. Monen keräilijän haaveena onkin kerätä tänään jotakin tulevaisuudessa kiinnostavaa keräilyteemaa.

Yleisen kiinnostuksen kasvaessa osakekirjoihin myös osakekirjojen hinnat ovat nousseet. Suomalaista kuvallisista laivaosakekirjoista on maksettu huutokaupoissa jo yli 300 euroa kappaleelta. Yksi osakekirjakeräilyalue, jossa hinnat eivät ole nousseet, on Suomen valtion tai yritysten velkakirjat. Näitä ovat erilaiset obligaatiot, debentuurit, vaihtovelkakirjat ja joukkolainat.

Suomen valtion (vuoden 1917 jälkeen) obligaatioiden kerääjiä tiedetään Suomessa olevan vain muutama. Kohteita etenkin 1970–1990 -luvuilta on paljon tarjolla, ja hinnat alkavat n. 5 eurosta kappale. Harvinaisempien papereiden, vuosilta 1918–1937, hintahaarukka on hyvin leveä, voisi sanoa 40–150 euroa kappale.

Suomen Suurruhtinaskunnan (1850-luku –1917) liikkeelle laskemien velkakirjojen hinnat ovat huomattavasti korkeammat. Velkakirjaan painetun kielen ja lainan käyttötarkoituksesta riippuen paperin hinta voi olla 150–1900 euroa. Kalleimpia ovat ne velkakirjat, joissa lainan käyttökohteena on ollut rautateiden rakentaminen tai kielenä on edes osittain venäjä. Kaikki rautateihin liittyvät paperit ovat ns. yleismaailmallisia keräilykohteita.

Ennen 1960-lukua Suomen valtion lainojen käyttökohteet saatettiin myös mainita velkakirjassa. Viimeisin, jossa on maininta käyttötarkoituksesta, on veronpalautusobligaatiolaina vuodelta 1978.

Suomen valtion lainat kertovat monta tarinaa Suomen ja suomalaisten historiasta, ja ovat siksi mielenkiintoinen keräilyalue. Erityistä huomiota velkakirjoissa kannattaa kiinnittää lainan käyttötarkoituksiin, päiväyksiin sekä allekirjoittajiin.

1.3.2010 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut kohteet:

Vuoden 1918 torpparivapautuslain mukaisten maa-alueiden lunastamiseksi otettu Suomen valtion laina. Takaisinmaksuerät arvottiin. Osakekirjakataloginumero 5414:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Suomen valtion olympialaina vuodelta 1938. Obligaatiovaroilla oli tarkoitus rahoittaa vuoden 1940 olympialaiset Helsingissä. Varat menivät muihin tarkoituksiin. Velkakirjoja keräävät tänä päivänä etenkin olympia-aiheen kerääjät. Osakekirjakataloginumero 2799:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Suomen valtion obligaatio, jota kansa kutsui ”kultareunaiseksi”. Muista lainoista poiketen lainaehdoissa oli maininta, että obligaation arvo on sidottu indeksiin. Sodan jälkeisinä vuosina, inflaation laukatessa, raha menetti arvoaan, mutta kultareunaisen arvo muuttui inflaation myötä. Osakekirjakataloginumero 5416:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Suomen valtion obligaatio vuodelta 1960. Obligaation käyttötarkoituksena oli teiden korjaaminen. Korjatut tiet on lueteltu obligaation kääntöpuolella. Osakekirjakataloginumero 2961:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Suomen valtion obligaatio vuodelta 1966. Allekirjoittajana on Mauno Koivisto. Osakekirjoissa Mauno Koiviston allekirjoitus on myös Sponsor Oy:n osakekirjassa vuodelta 1968. Presidenttien allekirjoitukset tai omistamat osakekirjat ovat yksi erittäin suosittu keräilyalue. Osakekirjakataloginumero 2986:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

2010/08 – Palanen suomalaista merenkulkuhistoriaa

Palanen suomalaista merenkulkuhistoriaa: Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy

Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy (nimi otettiin käyttöön 1919) perustettiin 16. joulukuuta 1918 Kontro & Kuosmasen ja Suomen Kahvituonti Oy:n yhdistyessä. Yhtiön toiminta oli kansainvälistä, ja sillä oli toimintaa mm. Glasgow’ssa, Rio de Janeirossa ja Buenos Airesissa.

Yhtiö omisti useita aluksia; esimerkiksi höyryalukset Garryvale, Rigel ja Suomen Neito sekä purjealukset Ira ja Sylfid. Alukset liikennöivät Suomen satamien sekä Etelä-Amerikan itärannikon väliä.

Yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtajana toimi Juho Kusti Paasikivi vuosina 1919 – 1921 ja hallintoneuvoston jäsenenä olivat mm. suurliikemies Juho Hallenberg sekä kauppaneuvos Alfr. Björklund, joka oli mm. Kuopiossa Gust. Raninin palveluksessa aikoinaan toiminut itseoppinut liikemies.

Vuonna 1928 yhtiö joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, ja yhtiön toiminnasta myytiin kannattavat osat Juho Kuosmaselle. Hän jatkoi Suomen Valtamerentakaisen Kaupan toimintaa uudessa Valtameri Osakeyhtiössä.

Valtameri Osakeyhtiö keskittyi tekniseen tukkukauppaan aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Tuolloin yhtiön strategia muuttui rajusti ja toimialaksi valittiin terästukkutoiminta sekä sijoitustoiminta. Terästukkutoimintaa harjoitettiin osakkuusyhtiö Asvan kautta aina vuoteen 1999 saakka, jolloin Valtameri Oy fuusioitiin Rautaruukkiin. Valtameren kantaosakkeet noteerattiin Helsingin Pörssin meklarilistalla ja etuosakkeet OTC-listalla vuodesta 1986 lähtien.

Suomen Valtamerentakaisen Kauppa Oy:n osakekirja symboloi tyylikkäästi yhtiön harjoittamaa toimintaa: merimies viittaa merenkulkuun ja caduceus (roomalaisten kaupan pääjumalan Mercuriuksen sauva) viittaa kaupankäyntiin.

Osakekirjan paperi on Tervakosken käsintehtyä paperia, josta viittauksena hirvenpäinen vesileima.

Osakekirjan merkitsijänä on ollut kauppaneuvos Alfr. Björklund, joka syntyi Kokkolassa ja toimi pääsääntöisesti läntisessä Suomessa rakentaen oman kaupallisen imperiuminsa. Hän kuoli vuonna 1922.

Osakekirjan ovat omakätisesti allekirjoittaneet mm. Juho Kuosmanen sekä Risto Ryti. Kuosmanen osti myöhemmin yhtiön kannattavat liiketoiminnot ja perusti Valtameri Oy:n (1928). Risto Ryti taas toimi yhtiön johtajana vuosina 1919 – 1920, jonka jälkeen hän keskittyi poliittiseen uraansa.

15.8.2010 Janne Pietikäinen

_________________________

Tässä artikkelissa käytetyt lähteet:
>> Suomen kauppalaivastotietokanta
>> Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys ry
>> Biografiakeskus
>> Kansallispankin OTC-yhtiöt 1990 -kirja

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

2010/04 – ”Onko teillä niitä kauniita laivaosakkeita?”

Onko teillä niitä kauniita laivaosakkeita?

Uuden keräilykohteen syntymiseen liittyy kermankuorinta. Osakekirjakeräilyssä sitä ovat harrastaneet ulkomaalaiset kuoriessaan hienot suomalaiset paperit markkinoilta. Nyt rintamaan ovat menestyksellisesti liittyneet myös suomalaiset. Tuntuu, että laivaosakkeet ovat nyt rasvaista kuohukermaa ja muu on kurria.

”Mikään muu ei kelpaa, pitää olla vain niitä kauniita laivaosakkeita” tuskaili joku aika sitten eräs kauppias. ”Ihan sama mitä muuta ja miten halvalla tarjoat, mutta vain kauniita laivapapereita ostetaan”. Katselin huvittuneena kollegan tuskaa sisäfilettä haluavista asiakkaista, kun tarjolla oli ”vain” kypsyttämisaikaa tarvitsevaa kulmapaistia. Mietin, että näinkö hätäistä tämä osakekirjakeräily on? Taloudessa on puhuttu syklien nopeutumisesta. Pitääkö kokoelmakin saada nyt valmiiksi kahdessa kvartaalissa ja vain fileestä?

Kirjoitan tätä artikkelia junassa matkalla Hampurista Berliiniin. Hampurissa oli huutokauppa, jossa myynnissä oli myös kaksi suomalaista laivaosakekirjaa. Hienoja papereita ja hinnat nousivat hienosti. Lähtöhinnat olivat 120 – 200 euroa ja ne huudettiin lopulta 480 euroa kappaleelta. Kun hintaan lisätään huutokauppakamarin palkkiot, päästään melkein 600 euroon kappale. Onko hinta kova? Minusta ei. Komeita laivaosakekirjoja ei Suomessa ole kymmeniä. Ne joita on liikkeellä enemmän, kuten Suomen Höyrylaiva, Uudenkaupungin Valtamerilaiva tai Uudenkaupungin Laivaosakeyhtiö, saavuttavat 100 – 300 euron hinnan. Nyt huudettuja papereita ei tällä hetkellä ole kymmentä kappaletta enempää liikkeellä. Paljonko maksaa postimerkki, jota tunnetaan kymmenen kappaletta?

Olen miettinyt, mitä laivaosakkeiden tilanne kuvastaa? Onko markkinoilla ”häiriötilanne” vai onko kyse siitä, että muutama kokoelmaa keräävä ovat samanaikaisesti markkinoilla? Onko sekin markkinahäiriö ja parasta olisi rauhallinen hintakehitys ylöspäin?

Samankaltainen tilanne on muillakin aloilla. Keskustelin asiasta huutokaupan meklarin, Michael Weingartenin, kanssa ja hän kertoi, että monessa maassa tuskaillaan ajoittain, kun jostakin aihelajista tulee ”in”. Kukaan ei ikinä osaa ennakoida ensi vuoden ”in”-aluetta. Tärkeää on se, että keräilijöille on tarjolla tietoa, kuinka monta osakekirjaa eri yhtiöistä tunnetaan ja mihin hintoihin kohteella on käyty kauppaa. Tämän tiedon valossa jokainen keräilijä tekee päätöksenä. Kerroin Weingartenille Suomesta tulleesta viestistä, ettei osakekirjakatalogilla ole merkitystä, kun keräilijöitä on kuitenkin vain vähän. Hän pyöritteli silmiään ja hymyillen totesi, että suomalaisilla osakekirjoilla ei ole osakekirjakatalogista johtuen tapahtunut hintojen rajua laskua ja esim. ranskalaiset paperit tulevat helposti ”silmille” pörssitermiä käyttääkseni.

Suomessa negatiivisesta hintakehityksestä tulee minulle mieleen vain F. Sergejeffin Olut-tehdas Oy. Sen ensimmäinen paperi myytiin 3100 eurolla. Seuraava, erilainen, ei mennyt kaupaksi parissa huutokaupassa edes 1500 eurolla markkinoiden ihmetellessä mitä oli tapahtunut. Syykin selvisi: tunnettu suomalaiskeräilijä oli myynyt kyseistä paperia tiskin alta venäläiselle kauppiaalle, jolloin markkinat menivät tukkoon. Sanotaan että kateus vie kalatkin järvestä. Samalla lailla ahneus pilaa hyvänkin keräilyharrastuksen. Ahneudelle on tilaa vasta kun hinnat nousevat tarpeeksi. Aika näyttää, miten laivapaperien hintakehityksen käy.

12.3.2010 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa (F. Sergejeffin Oluttehdas Osakeyhtiö).

Julkaistu

2012/02 – Saarinen – Kansanvaltuuskunta – Hannes Laurila

Saarinen – Kansanvaltuuskunta – Hannes Laurila

Sanotaan, että kopiointi on imartelun suurin muoto. Tänä päivänä puhutaan paljon kopioinnista, kopioista ja alkuperäistuotteen suojasta. Kyse ei enää ole imartelusta vaan varastamisesta, ja joskus jopa henkilön identiteetin tai saavutuksien luvattomasta omimisesta. Entäpä mistä on kysymys arvostetun kuvahahmon ”lainaamisessa”?

Saarinen – 1909

Eliel Saarinen suunnitteli Suomen vuoden 1909 setelit. Seteleiden innoitus on selkeästi tuolloin valloillaan olleesta, uutta synnyttävästä taidesuuntauksesta, jugendista. Tai jos lukija on kallellaan Ranskaan, tunnetaan tyyliksi ”art nouveau”.

Siinä missä Saarisen 500 markan sepät pitävät paussia poseeratessaan taiteilijalle, näkyvät ne nykyisin televisiossa ”kivimiehinä” valaessaan kanssamatkustajiin uskoa valtiollisen rautatieyhtiön palvelun laadusta. Kopiointia? Ei toki. Saarinen suunnitteli myös Helsingin Rautatieaseman, josta kivimiesten resiina ottaa startin.

Kansanvaltuuskunta – 1918

Yrittäessäni hankkia tähän juttuun Saarisen vuoden 1909 500 markan seteliä törmäsin lauseeseen ”Kansanvaltuuskuntana löytyy”. Siis mitä, oli ensimmäinen ajatukseni. Selviteltyäni aikani vuoden 1918 tapahtumia jäin miettimään, millä termillä Kansanvaltuuskunnan seteliä pitäisi kutsua. Kokeilin kepillä jäätä, ja kysyin arvostetulta numismaatikolta, mitä mieltä hän on näistä Kansanvaltuuskunnan painamista kopioista. HUPS!

Tunsin olevani aivan kerettiläinen puhuessani kopioista, mutta aivan yksiselitteinen Kansanvaltuuskunnan setelien nimike ei tunnu olevan. Ymmärsin myös, että valtuuskunnan seteleissä tulee vahva tunneside Suomen vuoden 1918 tapahtumiin. Oliko kyse kapinasta, luokkasodasta, sisällissodasta vai vapaussodasta. Mieleeni juolahtivat mummoni sanat: ”se oli veljessota”. Niin, minunkin suvussani veljet tappelivat toisiaan vastaan.

Hannes Laurila – 1920

Suomen Kutomo- ja Neulomo Oy:n perusti Hannes Laurila vuonna 1920, osakepääoma oli 150 000 markkaa jakautuen 150 tuhannen markan osakkeeseen. Vuonna 1923 osakepääomaa korotettiin 225 000 markkaan, jakautuen 225 osakkeeseen. Yhtiö toimi Tampereella osoitteessa Pyhäjärvenkatu 1. Osakekirjoihinsa yhtiö päätti ”lainata”, tai sai luvan lainata, Saarisen 500 markan setelin kuvamaailmaa. Yhdennäköisyys on niin selvä, että sattumaksi asiaa on vaikea sanoa: oman onnensa sepät on poistettu, mutta tilalle on tuotu kutova hämähäkki. Paljon sopivampi neulomolle.

Yhtiön nimi muutettiin vuonna 1923 Laurilan Kutomo Oy:ksi. Suomen Trikoo Oy hankki yhtiön osakekannan 28.11.1935 ja maksoi 225 osakkeesta yhteensä 800 000 markkaa eli noin 3 555,56 markkaa kappaleelta.

Suomen Kutomo- ja Neulomo Oy:n osakekirjat sekä niiden yhteys Saarisen seteleihin olisi jäänyt historiaan ilman fiksua kesätyöntekijää. 2000-luvun alkupuolella Suomen Trikoo Oy:n arkisto päätettiin tuhota. Arkistosta heitettiin vanhat paperit tuhottavaksi ja mukana oli mm. yhtiön ostamien yhtiöiden osakekirjoja. Eräs tuhoamista suorittaneista kesätyöntekijöistä toimi ohjeiden mukaan, mutta vuoron päätyttyä hän otti roskiksesta talteen joitakin osakekirjoista. Löytyyköhän Kansanvaltuuskunnan seteleitä vielä piiloista?

Rajan Raha -lehdelle 15.2.2012 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat ja muut kuvat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.
– Suomen Trikoo Oy Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

2012/01 – Kansallis – Evli, 100 36. Sama.

Kansallis – Evli, 100 36. Sama.

Alkanut vuosi on Helsingin Arvopaperipörssin 100-vuotisjuhlavuosi. Ensimmäinen pörssi-istunto pidettiin 7.10.1912. Noteerattuja yhtiöitä oli tuolloin 23 kappaletta, ja vuoden 1912 puolella tuli mukaan vielä 10 yhtiötä lisää. Yksi mukaan tulleista oli Triton Merivakuutusosakeyhtiö, jonka osakekirja vuodelta 1912 on mukana Osakekirjahuutokauppa 5:ssä kohdenumerolla 7.

Huutokauppaa tekniikan avulla jo vuodesta 1935

Vuonna 1935 alkoi pörssin ensimmäinen automatisointi, kun julkihuudossa otettiin käyttöön L M Ericssonin kaupankäyntijärjestelmä. Menetelmä oli yksinkertainen: puheenjohtaja ilmoitti noteerattavan paperin – vaikkapa ”Fennia” – ja meklarit tekivät numeronäppäimiä painamalla tarjouksia. Toivon mukaan syntyi korotuskilpailu, ja salin etuosassa olevalla väritaululla vilkkuivat numerot sekä värit tarjousten mukaan välittäjittäin. Jotta tarjousten teko ei olisi kestänyt liian kauan, puheenjohtaja nosti kätensä merkiksi tarjousten teon sulkeutumisesta. Kun osto- ja myyntitarjoukset kohtasivat, kello kilahti ja puheenjohtaja ilmoitti ostajan sekä myyjän, jonka jälkeen osapuolet sopivat kaupan kappalemäärän. Puheenjohtaja vahvisti kaupan kuuluttamalla välittäjien nimet (ostajan ensin), kappalemäärän sekä kauppahinnan. Tarvittaessa puheenjohtaja käynnisti saman paperin uudelleen noteeraamisen toteamalla ”sama”.

Kaikki tehdyt kaupat piti ”selvittää”, eli ostaja maksoi ja myyjä toimitti osakekirjat. Jotkut osakekirjat pyörivät kaupankäynnissä melkein 80 vuoden ajan. Ericssonin järjestelmä poistui käytöstä vasta 1990, ja samoihin aikoihin (vuonna 1992) alkoi siirtyminen arvo-osuusjärjestelmään, joka poisti paperiset osakekirjat kokonaan. Järjestelmä oli nyt automatisoitu ja paperiset osakekirjat poistettu.

Pörssinoteeratut yhtiöt – osakekirjakeräilyn aatelia?

Helsingin Arvopaperipörssissä noteerattujen yhtiöiden osakekirjoilla on arvostettu maine osakekirjakeräilijöiden joukossa. Monesti siksi, että kyseisiä osakekirjoja on markkinoilla sekä yhtiöistä on saatavilla tietoja. Koska osakesijoittajina on ollut monia tunnettuja henkilöitä, keräilijöiden kokoelmiin ovat siirtyneet mm. Urho Kekkosen Rauma-Repola, Mannerheimin Kemi tai Adolf Ehrnroothin Suomen Trikoo. Oma tarinansa liittyy myös Pörssitalon osakekirjoihin vuodelta 1916. Pörssitalon osakekirja edustaa suomalaisia jugend-kohteita tyylipuhtaimmillaan.

Yleensä pörssiyhtiöt vaihtoivat osakekirjansa uudempiin, kun esim. osakekirjaan liittyvät osinko- ja osakeliput loppuivat tai kun osake splitattiin, eli esim. yksi 100 markan nimellisarvoinen osake vaihdettiin viiteen 20 markan osakkeeseen. Osakkeen splittaus oli aika suosittua 1980-luvulla. Joskus osakekirjat vaihdettiin vain, jotta yhtiöt saivat osakerekisterinsä ajan tasalle vaikkapa nurkkauksen selvittämiseksi.

Muutamat yhtiöt, tunnetuimpina Talous-Osakekauppa, Kemi ja Leipurien Tukku, eivät kertaakaan vaihtaneet osakekirjojaan. Ne vaihtoivat osakkeisiin vain uuden talongin osinko- ja osakeantilippuineen. Kyseisten yhtiöiden vanhat osakekirjat pyörivät pörssikaupassa vielä 1980-luvulla. Vastaavasti ostaessaan Pohjolan A-osakkeita 1980-luvulla saattoi saada osakekirjan, joka oli kirjoitettu vuonna 1891. Ostit siis osakkeita, mutta samalla sijoitit keräilyosakkeisiin! Harmi, että vain muutama osakesäästäjä ymmärsi pyytää vanhat osakekirjansa takaisin, kun yhtiöt vaihtoivat osakekirjojaan. Arvo-osuusjärjestelmään vaihdetut osakekirjat piti nimittäin luovuttaa pankille, ja arvo-osuusjärjestelmää hoitavan Euroclearin ohjeen mukaisesti pankit sekä yritykset ovat pääsääntöisesti tuhonneet arvo-osuuksiksi vaihdetut osakekirjat 2000-luvulla.

Rajan Raha -lehdelle 17.1.2012 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa (Rauma-Repola Oy).


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa (Kemi Osakeyhtiö).


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

2011/11 – Ensimmäinen, toinen, ja…

Ensimmäinen, toinen ja…

Osakekirjakeräilyssä syksyn 2011 teemana ovat olleet osakekirjahuutokaupat. Säännöllinen huutokauppatoiminta sekä uusien kohteiden tarjonta ovat piristäneet osakekirjamarkkinoita ja hinnat ovat jatkaneet tasaisesti nousuaan. Jotkut keräilijät ovat puhuneet jopa osakekirjakeräilyn “kulta-ajasta”. Suomalaisten osakekirjojen hinnat ovat edelleen kohtuullisia, kun suhteutetaan hinnat tunnettuihin kappalemääriin. Keräilijöiden lisääntyminen näkyy toivon mukaan rauhallisena kehityksenä myös jatkossa. “Hyvä kokoelma on hyvä sijoitus” -sääntö tulisi pitää mielessä myös näinä tuulisina sijoitusaikoina.

Boonen huutokauppa, Antwerpen 22.10.2011

Mario Boonen (www.booneshares.com) huutokaupassa oli tarjolla muutama suomalainen osakekirja. Hienoimman suorituksen tekivät tälläkin kertaa suomalaiset velkakirjat. Savon radan rakentamiseksi liikkeelle laskettu specimen velkakirja vuodelta 1888 (OK 6491) myytiin 1 800 eurolla ja puolustuslaina vuodelta 1939 (OK 6540) 240 eurolla.

Matthias Schmidtin huutokauppa, Würtzburg 5.11.2011

Matthiaksen huutokaupassa (www.hwph.de) tarjolla oli yksi suomalainen velkakirja vuodelta 1863 (OK 2800). Kyse on Riihimäen radan rakentamiseksi otetusta lainasta. Papereita tunnetaan n. 20 kappaletta ja vasarahinnaksi tuli 80 euroa.

Osakekirja.fi -huutokauppa 2, www.osakekirja.fi 28.8 – 18.9.2011

Tarjolla oli 184 kohdetta arpalipuista osakekirjoihin. Mukana oli myös kohtuullisen laaja erä virolaisia osakekirjoja. Kohteista myytiin 76 % ja kokonaisvaihto oli 4 241 euroa. Korkein vasarahinta nuijittiin Gamla Carleby Ångbränneri Aktiebolagetille vuodelta 1873 (OK 5641), 334 euroa.

Osakekirja.fi -huutokauppa 3, www.osakekirja.fi 9.10 – 30.10.2011

Tarjolla oli 70 suomalaista osakekirjaa ja kaikki kohteet myytiin. Kokonaisvaihto oli 4 055 euroa. Korkeimman vasarahinnan saavutti Uudenkaupungin Valtamerilaiva Osakeyhtiö vuodelta 1918 (OK 5145), 301 euroa.

Tulevat huutokaupat

Parhaillaan käynnissä on Osakekirja fi:n huutokauppa 4, www.osakekirja.fi (20.11 – 14.12.2011). Tarjolla on 80 todella hienoa ja myös uniikkia kohdetta. Yksittäisistä kohteista voisin mainita mm. kohteen 5 Munkholmenin tyylipuhtaan jugendosakekirjan vuodelta 1898 (OK 3421) ja kohteen 7, Maaseututeaatteri Osakeyhtiön osakekirjan Wiipurista (OK 6736), jonka omistajana on ollut Kallavesj laulun tekijä Aaro Jalkanen. Täydellinen huutokauppaluettelo julkaistaan tässä lehdessä.

Seuraava iso keskieurooppalainen huutokauppa pidetään 25.2.2012, kun Hanseatisches Sammlerkontor kokoaa skripofiilit Hampuriin. Ennakkotietojen mukaan tarjolla on myös suomalaisia osakekirjoja. Huutokaupan löydät netistä tammikuun aikana www.historische-wertpapiere.de.

Rajan Raha -lehdelle 16.11.2011 Janne Pietikäinen

_________________________

Tässä artikkelissa mainitut linkit:
>> Boone Shares
>> HWPH – Historisches Wertpapierhaus AG
>> Hanseatisches Sammlerkontor für Historische Wertpapiere

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

2011/03 – Boone tulee, oletko valmis?

Boone tulee, oletko valmis?

Suomalaiset osakekirjat ovat näyttävästi esillä belgialaisen huutokauppakamarin, Boone Sharesin, huutokaupassa 26.3.2011 Antwerpenissä. Perinteisesti keskieurooppalaisissa osakekirjahuutokaupoissa on ollut tarjolla vain muutama suomalaiskohde. Nyt Boonella on tarjolla 15 erittäin näyttävää suomalaista osake- tai velkakirjaa 1860- ja 1980-luvun väliltä.

Vanhimmat kohteista ovat kaksi Suomen Suuriruhtinaskunnan velkakirjaa (Osakekirjakataloginumerot 6508 ja 6509), jotka on laskettu liikkeelle rautatien rakentamiseksi Riihimäeltä Pietariin. Lähtöhintana molemmilla kohteilla on 2 000 euroa. Uudempaa osakekirjatyyliä esittelee Marianna Falckin suunnittelema Ruohonjuuri Oy:n osakekirja (Osakekirjakataloginumero 1466). Sen lähtöhinta on 60 euroa.

”Suomen maantieteellinen sijainti sekä kielelliset erityispiirteet varmistivat pitkään suomalaisen osakekirjakeräilyn tuntemattomuuden kansainvälisille keräilijöille. Vasta viimeisten 2 – 3 vuoden aikana nämä esteet on ylitetty, ja keräilijät ympäri maailmaa ovat tutustuneet suomalaiseen taloushistoriaan osake- ja velkakirjojen kautta” toteaa Boone Sharesin toimitusjohtaja Mario Boone.

Tarjonta kasvaa, oletko valmis?

Suomessa osakekirjakeräilijöiden lukumäärä tuntuu jämähtäneen 50 henkilön paikkeille. Aktiivisia keräilijöitä on ehkä 10 – 20 henkilöä. Keräilijöiden määrää enemmän on kuitenkin kasvanut markkinoilla olevien kohteiden lukumäärä. Suomalaisten kätköistä on alkanut löytyä todella mielenkiintoisia kohteita, jotka ovat herättäneet kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Perinteisesti keräilykohteita on vaivannut muna-kana -ongelma: keräilijät haluavat pitää kohteiden ostohinnat alhaisina, jolloin kanat eivät muni eli uusia kohteita ei löydy. Keräilyharrastus taas ei voi kukoistaa munien puuttuessa. Kun hinnat kohoavat, myyjät heräävät etsimään ja ilmoittamaan kiinnostavia kohteita. Uusien kohteiden löytymiseen tarvitaan aktiivisia kauppiaita.

Nousevat hinnat eivät ole olleet etenkään kauppaa käyvien keräilijöiden mieleen, koska aiempi osakekirjakeräilijän sääntö ”ostan kaksi – pidän yhden ja myyn toisen, jolla rahoitan vähintään itselle jäävän” ei pidä enää paikkaansa. Kehittyvässä markkinatilanteessa keräilijöiden ja kauppiaiden välisen symbioosin merkitys korostuu. Molempia tarvitaan kukoistavan keräilykulttuurin aikaansaamiseksi.

Tulevaisuus valmis?

On totta, että osakekirjojen hinnat ovat viime vuosina nousseet. Mutta ovatko ne nousseet liikaa? Muutamat keräilijät puhuvat jo kuplasta. Puhujat ovat juuri niitä keräilijöitä, jotka haluaisivat koko ajan ostaa kokoelmiinsa halpoja kohteita.

Minä en usko kokonaisuutena liikaa nousseisiin hintoihin. Yksittäiset hintapiikit ovat olleet todellakin yksittäisiä ja merkki siitä, että hyvistä kohteista ollaan valmiita maksamaan. Hinnat tullevat siis eriytymään entistä selkeämmin massa- ja harvinaisempien kohteiden osalta.

Vallitsevassa tilanteessa haluan painottaa, että keräilijät tarvitsevat oikeaa tietoa tiedossa olevien osakekirjojen määristä. Kukaan ei uskalla pistää päätään pölkylle, onko jotakin paperia 2 vai 20. Arvauksia voi tehdä, ja jokainen voi punnita vastauksia arvaajan mukaan. Jokainen meistä tietää, että pitkän ajan kuluessa kertynyt kokemus on tässäkin paras valtti.

Mario Boonella on selkeä näkemys suomalaisista osakekirjoista nyt, kun suomalaiset osakekirjat on huomattu kansainvälisissä keräilijäpiireissä: ”Olemme selkeästi nähneet vasta lähtölaukauksen suomalaisten osakekirjojen keräilyssä ja suomalaisten skripofilia-kohteiden hinnoissa on suuri nousupotentiaali. Suomalaiset kohteet ovat pääsääntöisesti kauniita ja tunnettujen kohteiden määrä on pieni. Lisäksi suomalaisia kohteita 1800-luvulta sekä 1900-luvun alusta löytyy suhteellisen harvoin ja löytyneet kohteet ovat usein normaalia parempikuntoisia, kauniita sekä harvinaisia.”

Boone Shares on yksi Euroopan tunnetuimmista osakekirjahuutokauppakamareista, joka järjestää vuosittain kaksi huutokauppaa: maaliskuussa ja syys-/lokakuussa. Yhtiöllä on myös oma verkkokauppa. Yhtiön perusti vuonna 1984 Mario Boonen isä Erik Boone. Lisätietoa: www.booneshares.com

Rajan Raha -lehdelle 4.3.2011 Janne Pietikäinen

_________________________

Tässä artikkelissa mainitut linkit:
>> Boone Shares

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

2010/09 – ”I’ve to start with 1 300 euros”

”I’ve to start with 1 300 euros”

Sali kohahtaa – lähtöhinta on 600 euroa! Kilpailu kohteesta on käynnissä.

Kohde on Föreningsbanken i Finland vuodelta 1863 (Osakekirjakataloginumero 4402). Kyseisiä osakekirjoja tunnetaan 6–10 kappaletta ja vahtimestari pelasti ne polttotuomiolta Suomen Yhdyspankista 1900-luvun loppupuolella. Föreningsbanken i Finland oli yksi niistä 62 osakeyhtiömuotoisesta yhtiöstä, jotka perustettiin ennen vuoden 1864 osakeyhtiöasetusta. Huutokaupattavana oleva osakenumero 1951 oli nähty markkinoilla edellisen kerran vuonna 2005.

”And nobody more, 1 300 euros”, meklari toteaa ja nuija kopahtaa. Salissa koputetaan pöytiin.

Seuraavat kohteet: Torneå Ångsågs Aktiebolaget vuodelta 1867, lähtöhinta 200 euroa, vasarahinta 320 euroa. Ja Siitola Aktiebolaget vuodelta 1899, lähtöhinta 150 euroa, vasarahinta 360 euroa. Suomalaiset 1800-luvun kohteet tekivät hyvin kauppansa ja huutokauppayleisö rekisteröi Suomen markkinatilanteen.

Mario Boone järjestää vuosittain Antwerpenissä kaksi huutokauppaa. Keväthuutokauppa on yleensä maaliskuussa ja syyshuutokauppa syys-lokakuussa. Tämänvuotinen syyshuutokauppa pidettiin 18.9.

Huutokaupan jälkeinen illallinen

Suomalaiset keräilyosakekirjat tuntuvat kiinnostavan”, totesi keskieurooppalainen kauppias minulle. ”Kyllä vain, ja suomalaisetkin rakentavat kokoelmiaan kovaa vauhtia” vastasin. ”Kun hinnat ovat nousseet asianmukaisesti, niin uutta materiaalia tulee koko ajan markkinoille. Aiemmin alhaisilla hinnoilla myyjiä ei kiinnostanut edes näyttää kohteitaan, jolloin syntyi illuusio puuttuvista osakekirjoista” jatkoin.

”Niinpä niin, sama kuvio on toistunut useilla rakentuvilla markkinoilla. Ja nyt on entistä tärkeämpää että keräilijöillä on tiedot tunnetuista kappalemääristä, muuten he kulkevat sumussa eivätkä uskalla maksaa hyvistä kohteita”, hän vastasi. Olimme harvinaisen yksimielisiä.

Keskustelumme jatkui suomalaisen osakekirjamarkkinoiden ympärillä. Suomi tuntuu nyt kiinnostavan kovasti. Keskusteluun liittyi International Bond and Share Societyn (IBSS) johtoa ja keskustelumme siirtyi keräilijöihin.

Kerroin, että Suomi on yhdistysten ”luvattu maa” ja että yhteistyökumppanimme Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry aloittaa monikanavaisen huutokauppatoiminnan Konseekin kanssa 40-vuotisjuhlahuutokaupassa lokakuussa 2010. Monikanavainen huutokauppa on maailmalla tuttu huutokauppakamareiden toiminnassa, mutta ei yhdistysten. Maantieteellisesti laaja-alaisessa maassa, jossa on vähän asukkaita, kumppanoituminen, asioiden yhdessä tekeminen, on elintärkeää. Tämä viesti näytti menevän läpi niin keskustelun kauppiaissa kuin keräilijöissä.

Seuraavat suomalaiset huutokaupassa

Lokakuun 9. päivänä pidetään huutokauppa Frankfurtissa. Järjestäjänä on Freunde. Kohteissa on hieno laivaosakekirja, Sydfinska Kust-Ångfartygs-Aktiebolaget, lähtöhinta 350 euroa.

Antwerpenin illallisella keskusteltiin kyseisestä kohteesta pitkään ja veikkailimme vasarahintaa. Huutokauppatuloksen voit käydä katsomassa www.fhw-online.de 13.10.2010 alkaen.

Rajan Raha -lehdelle 25.9.2010 Janne Pietikäinen

_________________________

Tässä artikkelissa mainitut linkit:
>> F.H.W. – Freunde Historischer Wertpapiere

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Julkaistu

Tarina Berliinistä

Vuosisadan osakekirja-aarre, ns. Reichsbankschatz

Berliinissä on 2000-luvulla järjestetty suuria huutokauppoja, joissa on myyty miljoonia saksalaisia vanhoja osakekirjoja. Myyjänä huutokaupoissa on toiminut Saksan valtio, joka myy natsi-Saksan keskuspankin (Reichsbank) pankkiholveihin jääneitä osakekirjoja massiivisina 10 000 kappaleen erinä.

Osakekirjat makasivat vuodesta 1945 vuoteen 1990 rautaesiriipun takana Itä-Berliinissä varastoituina. Saksassa vain muutamilla oli tietoa, missä nämä olivat, tai oliko niitä olemassa enää ollenkaan. Kaikkiaan osakekirjoja on n. 30 000 000 kappaletta ja osakekirjojen joukossa on koko määrään verrattuna pienehkö nippu suomalaisia osakekirjoja. Olemme käyneet Saksan valtion edustajien kanssa keskusteluja ko. suomalaisista osakekirjoista.

Reichsbank-aarteen synty

1940-luvulla natsit määräsivät, että pankkien tuli toimittaa fyysiset, asiakkaiden arvopaperisäilytyksissä olevat osakekirjat ns. osakkeiden säilytyspankkiin Berliiniin, Reichsbankiin. Kyseessä ei ollut juutalaiskysymys tai muu holokaustiin suoranaisesti liittyvä toimeenpide: sodan vaadittua yhä enemmän varoja Saksan valtio halusi yksinkertaisesti kontrolloida tehokkaammin valtion kaikkien yksityishenkilöiden omaisuutta ja ”pitää tätä silmällä kaiken varalta”.

Sodan loppuvaiheessa Kolmannen valtakunnan Reichsbankin pommisuojattujen holvien uskottiin kestävän vakavia pommituksia parhaiten. Koko natsi-Saksa painui maan alle.

Venäläiset ja liittoutuneet aloittivat Saksan maa-alan ”moukaroinnin” vuoden 1943 kieppeillä. Vuonna 1944 ja 1945 pommitettiin koko entinen Preussin Keisarikunnan alue (=pohjoisempi puoli Saksasta aina Ranskan rajalle asti) tuusannuuskaksi ja infernaalisia pommituksia toteutettiin aina kesälle 1945 asti. Liittoutuneet kävivät myös keskenään ”uhotaistelua” keskenäisestä herruudestaan ja tärkeä osa tässä oli näyttää mahtiaan pommittamalla Saksassa niin tuhoisasti kuin mahdollista. Vaikka kuuluisin ”uhopommitus” on Dresden, koki kaikkein eniten tuhoa kuitenkin Berliini. sitä koeteltiin ilmasta, tykistöllä, ja lopuksi päästettiin sen yli loputon joukko ryöstävää voitonsokeuttamaa sotilaskuntaa. Kesällä 1945 Berliinissä oli enää viitisen taloa pystyssä, eikä juuri ollenkaan elinkelpoisia olosuhteita. Kaupungin maan alle rakentunut labyrinttien ja bunkkerien saaristo oli myös vaurioitunut pahoin.

Osakekirjavarastoja sisältäneet holvit säästyivät kuitenkin pommituksilta ja joutuivat koskemattomina liittoutuneiden haltuun. Venäläiset saapuivat Berliiniin keväällä 1945, ja sodan jälkeen pankin pommisuojatut holvit jäivät venäläisten miehityssektorille eli tulevaan Itä-Berliiniin.

Tämä sai aikaan varastolle uusia käänteitä: yhdysvaltalaiset, ranskalaiset ja brittiläiset miehittäjät vaativat haltuunsa sitä osaa osakekirjoista, joiden omistajat olivat jääneet heidän miehitysvyöhykkeille (=Länsi-Saksaan ja Länsi-Berliiniin) – mutta venäläiset eivät suostuneet mihinkään sellaiseen järjestelyyn. Tämä kinastelu käytiin miehitysvaltojen kesken käytännössä heti kun liittoutuneet olivat saaneet ensimmäisen käsityksen Berliinin todellisesta tilasta, sorron kaappaamasta kaupungista, ja sairaat, vammautuneet ja ruumiit oli kuljetettu pois ja järjestetty edes alkeellinen vedenjakelu.

Suomalaiset osakekirjat Reichsbankschatzin joukossa olivat suurimmilta osiltaan saksalaisten omaisuutta, jotka olivat sijoittaneet suomalaisiin tai Suomessa toimiviin yrityksiin. Suomihan oli ollut liitossa Saksan kanssa, ja erilaisia kauppa- ja yksityissuhteita oli valtioiden välillä ollut runsaasti. Tämä oli poikinut myös runsaasti sijoituksia ja osakekirjoja.

Reichsbank-aarre sodan jälkeen

Kylmän sodan aikana osakekirjat olivat kuin valtavassa ”mitätöintiastiassa” sosialistisessa valtiossa, ja Itä-Saksan viranomaiset lajittelivat holveissa olevia osakekirjoja, joita oli valtava määrä – kymmeniä miljoonia. Itä-Saksassa kapitalistisella ”omistuspaperilla” ei ollut minkäänlaista arvoa, ja Länsi-Saksa oli mitätöinyt sen alueella olleiden yhtiöiden osakekirjat, koska katsoi että osakekirjat oli saarrettu vihollisen alueelle. Holvit eivät olleet kosteussuojattuja säilytyspaikkoja eivätkä osakekirjat olleet rakastavien keräilijöiden sydänkäpyinä, vaan lumppua nurkassa, ja osakekirjoja tuhoutuikin kosteuden myötä ja hämähäkit nakersivat papereiden reunoja satunnaisesti. Satunnaisesti myös Itä-Saksasta tuli, epävirallisia kanavia pitkin, Länsi-Saksaan myyntiin eriä Reichsbankissa olleita osakekirjoja, mutta säännöllistä kauppaa osakekirjoille ei saatu länsisaksalaisten poliitikkojen yrityksistä huolimatta.

Saksojen yhdistyessä 1990-luvulla osakekirjat ”löytyivät” Itä-Berliinistä ja Saksan valtio aloitti osakekirjojen läpikäynnin, kuntoluokittelun, luetteloinnin, ja keräilytarkoituksiin kelpaamattomien osakekirjojen tuhoamisen. Ne omistajat, jotka tiesivät pankkiholvissa olevan omistamiaan osakekirjoja saivat hakea paperinsa pois. Saksalaisissa osakekirjoissa ei pääsääntöisesti ole omistajien nimiä, vaan paperit ovat ns. haltijapapereita. 2000-luvulle tultaessa osakekirjojen luettelointi oli valmis, vanhat omistajat olivat hakeneet omansa pois, ja 30 000 000 osakekirjaa oli todettu myyntikelpoisiksi.

Reichsbank-aarre tänään

Viimeinen huutokauppa on pidetty ja kaikki saksalaiset osakekirjat on myyty. Ulkomaalaiset paperit odottavat vielä myyntiä.

Olemme toimittaneet Saksan viranomaisille heidän tarvitsemiaan dokumentteja suomalaisista osakekirjoista ja neuvotelleet huutokauppaa hoitavien henkilöiden kanssa suomalaisten osakekirjojen huutokauppaamisesta. Toivomme, että suomalaiset kohteet Reichsbank-aarteesta saadaan päivänvaloon ja keräilijoiden kokoelmiin mahdollisimman pian.

Janne Pietikäinen
(Artikkeli on kirjoitettu Osakekirja.fi -sivuille)