Posted on

2010/03 – Vanhat velkakirjat kertovat monta tarinaa

Vanhat velkakirjat kertovat monta tarinaa

Oman kokoelman rajaus on suunniteltava huolella. Keräysaiheen tulee olla itseä kiinnostava, joten suin päin ei kokoelmaa kannata rakentaa. Ei etenkään halpojen hintojen ohjaamana. Hyvä kokoelma on ennen kaikkea sijoitus, eikä sijoituksellista näkökulmaa saa vähätellä. Monen keräilijän haaveena onkin kerätä tänään jotakin tulevaisuudessa kiinnostavaa keräilyteemaa.

Yleisen kiinnostuksen kasvaessa osakekirjoihin myös osakekirjojen hinnat ovat nousseet. Suomalaista kuvallisista laivaosakekirjoista on maksettu huutokaupoissa jo yli 300 euroa kappaleelta. Yksi osakekirjakeräilyalue, jossa hinnat eivät ole nousseet, on Suomen valtion tai yritysten velkakirjat. Näitä ovat erilaiset obligaatiot, debentuurit, vaihtovelkakirjat ja joukkolainat.

Suomen valtion (vuoden 1917 jälkeen) obligaatioiden kerääjiä tiedetään Suomessa olevan vain muutama. Kohteita etenkin 1970–1990 -luvuilta on paljon tarjolla, ja hinnat alkavat n. 5 eurosta kappale. Harvinaisempien papereiden, vuosilta 1918–1937, hintahaarukka on hyvin leveä, voisi sanoa 40–150 euroa kappale.

Suomen Suurruhtinaskunnan (1850-luku –1917) liikkeelle laskemien velkakirjojen hinnat ovat huomattavasti korkeammat. Velkakirjaan painetun kielen ja lainan käyttötarkoituksesta riippuen paperin hinta voi olla 150–1900 euroa. Kalleimpia ovat ne velkakirjat, joissa lainan käyttökohteena on ollut rautateiden rakentaminen tai kielenä on edes osittain venäjä. Kaikki rautateihin liittyvät paperit ovat ns. yleismaailmallisia keräilykohteita.

Ennen 1960-lukua Suomen valtion lainojen käyttökohteet saatettiin myös mainita velkakirjassa. Viimeisin, jossa on maininta käyttötarkoituksesta, on veronpalautusobligaatiolaina vuodelta 1978.

Suomen valtion lainat kertovat monta tarinaa Suomen ja suomalaisten historiasta, ja ovat siksi mielenkiintoinen keräilyalue. Erityistä huomiota velkakirjoissa kannattaa kiinnittää lainan käyttötarkoituksiin, päiväyksiin sekä allekirjoittajiin.

1.3.2010 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut kohteet:

Vuoden 1918 torpparivapautuslain mukaisten maa-alueiden lunastamiseksi otettu Suomen valtion laina. Takaisinmaksuerät arvottiin. Osakekirjakataloginumero 5414:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Suomen valtion olympialaina vuodelta 1938. Obligaatiovaroilla oli tarkoitus rahoittaa vuoden 1940 olympialaiset Helsingissä. Varat menivät muihin tarkoituksiin. Velkakirjoja keräävät tänä päivänä etenkin olympia-aiheen kerääjät. Osakekirjakataloginumero 2799:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Suomen valtion obligaatio, jota kansa kutsui ”kultareunaiseksi”. Muista lainoista poiketen lainaehdoissa oli maininta, että obligaation arvo on sidottu indeksiin. Sodan jälkeisinä vuosina, inflaation laukatessa, raha menetti arvoaan, mutta kultareunaisen arvo muuttui inflaation myötä. Osakekirjakataloginumero 5416:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Suomen valtion obligaatio vuodelta 1960. Obligaation käyttötarkoituksena oli teiden korjaaminen. Korjatut tiet on lueteltu obligaation kääntöpuolella. Osakekirjakataloginumero 2961:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Suomen valtion obligaatio vuodelta 1966. Allekirjoittajana on Mauno Koivisto. Osakekirjoissa Mauno Koiviston allekirjoitus on myös Sponsor Oy:n osakekirjassa vuodelta 1968. Presidenttien allekirjoitukset tai omistamat osakekirjat ovat yksi erittäin suosittu keräilyalue. Osakekirjakataloginumero 2986:

– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Posted on

2010/08 – Palanen suomalaista merenkulkuhistoriaa

Palanen suomalaista merenkulkuhistoriaa: Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy

Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy (nimi otettiin käyttöön 1919) perustettiin 16. joulukuuta 1918 Kontro & Kuosmasen ja Suomen Kahvituonti Oy:n yhdistyessä. Yhtiön toiminta oli kansainvälistä, ja sillä oli toimintaa mm. Glasgow’ssa, Rio de Janeirossa ja Buenos Airesissa.

Yhtiö omisti useita aluksia; esimerkiksi höyryalukset Garryvale, Rigel ja Suomen Neito sekä purjealukset Ira ja Sylfid. Alukset liikennöivät Suomen satamien sekä Etelä-Amerikan itärannikon väliä.

Yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtajana toimi Juho Kusti Paasikivi vuosina 1919 – 1921 ja hallintoneuvoston jäsenenä olivat mm. suurliikemies Juho Hallenberg sekä kauppaneuvos Alfr. Björklund, joka oli mm. Kuopiossa Gust. Raninin palveluksessa aikoinaan toiminut itseoppinut liikemies.

Vuonna 1928 yhtiö joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, ja yhtiön toiminnasta myytiin kannattavat osat Juho Kuosmaselle. Hän jatkoi Suomen Valtamerentakaisen Kaupan toimintaa uudessa Valtameri Osakeyhtiössä.

Valtameri Osakeyhtiö keskittyi tekniseen tukkukauppaan aina 1980-luvun puoliväliin saakka. Tuolloin yhtiön strategia muuttui rajusti ja toimialaksi valittiin terästukkutoiminta sekä sijoitustoiminta. Terästukkutoimintaa harjoitettiin osakkuusyhtiö Asvan kautta aina vuoteen 1999 saakka, jolloin Valtameri Oy fuusioitiin Rautaruukkiin. Valtameren kantaosakkeet noteerattiin Helsingin Pörssin meklarilistalla ja etuosakkeet OTC-listalla vuodesta 1986 lähtien.

Suomen Valtamerentakaisen Kauppa Oy:n osakekirja symboloi tyylikkäästi yhtiön harjoittamaa toimintaa: merimies viittaa merenkulkuun ja caduceus (roomalaisten kaupan pääjumalan Mercuriuksen sauva) viittaa kaupankäyntiin.

Osakekirjan paperi on Tervakosken käsintehtyä paperia, josta viittauksena hirvenpäinen vesileima.

Osakekirjan merkitsijänä on ollut kauppaneuvos Alfr. Björklund, joka syntyi Kokkolassa ja toimi pääsääntöisesti läntisessä Suomessa rakentaen oman kaupallisen imperiuminsa. Hän kuoli vuonna 1922.

Osakekirjan ovat omakätisesti allekirjoittaneet mm. Juho Kuosmanen sekä Risto Ryti. Kuosmanen osti myöhemmin yhtiön kannattavat liiketoiminnot ja perusti Valtameri Oy:n (1928). Risto Ryti taas toimi yhtiön johtajana vuosina 1919 – 1920, jonka jälkeen hän keskittyi poliittiseen uraansa.

15.8.2010 Janne Pietikäinen

_________________________

Tässä artikkelissa käytetyt lähteet:
>> Suomen kauppalaivastotietokanta
>> Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys ry
>> Biografiakeskus
>> Kansallispankin OTC-yhtiöt 1990 -kirja

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Posted on

2010/04 – ”Onko teillä niitä kauniita laivaosakkeita?”

Onko teillä niitä kauniita laivaosakkeita?

Uuden keräilykohteen syntymiseen liittyy kermankuorinta. Osakekirjakeräilyssä sitä ovat harrastaneet ulkomaalaiset kuoriessaan hienot suomalaiset paperit markkinoilta. Nyt rintamaan ovat menestyksellisesti liittyneet myös suomalaiset. Tuntuu, että laivaosakkeet ovat nyt rasvaista kuohukermaa ja muu on kurria.

”Mikään muu ei kelpaa, pitää olla vain niitä kauniita laivaosakkeita” tuskaili joku aika sitten eräs kauppias. ”Ihan sama mitä muuta ja miten halvalla tarjoat, mutta vain kauniita laivapapereita ostetaan”. Katselin huvittuneena kollegan tuskaa sisäfilettä haluavista asiakkaista, kun tarjolla oli ”vain” kypsyttämisaikaa tarvitsevaa kulmapaistia. Mietin, että näinkö hätäistä tämä osakekirjakeräily on? Taloudessa on puhuttu syklien nopeutumisesta. Pitääkö kokoelmakin saada nyt valmiiksi kahdessa kvartaalissa ja vain fileestä?

Kirjoitan tätä artikkelia junassa matkalla Hampurista Berliiniin. Hampurissa oli huutokauppa, jossa myynnissä oli myös kaksi suomalaista laivaosakekirjaa. Hienoja papereita ja hinnat nousivat hienosti. Lähtöhinnat olivat 120 – 200 euroa ja ne huudettiin lopulta 480 euroa kappaleelta. Kun hintaan lisätään huutokauppakamarin palkkiot, päästään melkein 600 euroon kappale. Onko hinta kova? Minusta ei. Komeita laivaosakekirjoja ei Suomessa ole kymmeniä. Ne joita on liikkeellä enemmän, kuten Suomen Höyrylaiva, Uudenkaupungin Valtamerilaiva tai Uudenkaupungin Laivaosakeyhtiö, saavuttavat 100 – 300 euron hinnan. Nyt huudettuja papereita ei tällä hetkellä ole kymmentä kappaletta enempää liikkeellä. Paljonko maksaa postimerkki, jota tunnetaan kymmenen kappaletta?

Olen miettinyt, mitä laivaosakkeiden tilanne kuvastaa? Onko markkinoilla ”häiriötilanne” vai onko kyse siitä, että muutama kokoelmaa keräävä ovat samanaikaisesti markkinoilla? Onko sekin markkinahäiriö ja parasta olisi rauhallinen hintakehitys ylöspäin?

Samankaltainen tilanne on muillakin aloilla. Keskustelin asiasta huutokaupan meklarin, Michael Weingartenin, kanssa ja hän kertoi, että monessa maassa tuskaillaan ajoittain, kun jostakin aihelajista tulee ”in”. Kukaan ei ikinä osaa ennakoida ensi vuoden ”in”-aluetta. Tärkeää on se, että keräilijöille on tarjolla tietoa, kuinka monta osakekirjaa eri yhtiöistä tunnetaan ja mihin hintoihin kohteella on käyty kauppaa. Tämän tiedon valossa jokainen keräilijä tekee päätöksenä. Kerroin Weingartenille Suomesta tulleesta viestistä, ettei osakekirjakatalogilla ole merkitystä, kun keräilijöitä on kuitenkin vain vähän. Hän pyöritteli silmiään ja hymyillen totesi, että suomalaisilla osakekirjoilla ei ole osakekirjakatalogista johtuen tapahtunut hintojen rajua laskua ja esim. ranskalaiset paperit tulevat helposti ”silmille” pörssitermiä käyttääkseni.

Suomessa negatiivisesta hintakehityksestä tulee minulle mieleen vain F. Sergejeffin Olut-tehdas Oy. Sen ensimmäinen paperi myytiin 3100 eurolla. Seuraava, erilainen, ei mennyt kaupaksi parissa huutokaupassa edes 1500 eurolla markkinoiden ihmetellessä mitä oli tapahtunut. Syykin selvisi: tunnettu suomalaiskeräilijä oli myynyt kyseistä paperia tiskin alta venäläiselle kauppiaalle, jolloin markkinat menivät tukkoon. Sanotaan että kateus vie kalatkin järvestä. Samalla lailla ahneus pilaa hyvänkin keräilyharrastuksen. Ahneudelle on tilaa vasta kun hinnat nousevat tarpeeksi. Aika näyttää, miten laivapaperien hintakehityksen käy.

12.3.2010 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa (F. Sergejeffin Oluttehdas Osakeyhtiö).

Posted on

2012/02 – Saarinen – Kansanvaltuuskunta – Hannes Laurila

Saarinen – Kansanvaltuuskunta – Hannes Laurila

Sanotaan, että kopiointi on imartelun suurin muoto. Tänä päivänä puhutaan paljon kopioinnista, kopioista ja alkuperäistuotteen suojasta. Kyse ei enää ole imartelusta vaan varastamisesta, ja joskus jopa henkilön identiteetin tai saavutuksien luvattomasta omimisesta. Entäpä mistä on kysymys arvostetun kuvahahmon ”lainaamisessa”?

Saarinen – 1909

Eliel Saarinen suunnitteli Suomen vuoden 1909 setelit. Seteleiden innoitus on selkeästi tuolloin valloillaan olleesta, uutta synnyttävästä taidesuuntauksesta, jugendista. Tai jos lukija on kallellaan Ranskaan, tunnetaan tyyliksi ”art nouveau”.

Siinä missä Saarisen 500 markan sepät pitävät paussia poseeratessaan taiteilijalle, näkyvät ne nykyisin televisiossa ”kivimiehinä” valaessaan kanssamatkustajiin uskoa valtiollisen rautatieyhtiön palvelun laadusta. Kopiointia? Ei toki. Saarinen suunnitteli myös Helsingin Rautatieaseman, josta kivimiesten resiina ottaa startin.

Kansanvaltuuskunta – 1918

Yrittäessäni hankkia tähän juttuun Saarisen vuoden 1909 500 markan seteliä törmäsin lauseeseen ”Kansanvaltuuskuntana löytyy”. Siis mitä, oli ensimmäinen ajatukseni. Selviteltyäni aikani vuoden 1918 tapahtumia jäin miettimään, millä termillä Kansanvaltuuskunnan seteliä pitäisi kutsua. Kokeilin kepillä jäätä, ja kysyin arvostetulta numismaatikolta, mitä mieltä hän on näistä Kansanvaltuuskunnan painamista kopioista. HUPS!

Tunsin olevani aivan kerettiläinen puhuessani kopioista, mutta aivan yksiselitteinen Kansanvaltuuskunnan setelien nimike ei tunnu olevan. Ymmärsin myös, että valtuuskunnan seteleissä tulee vahva tunneside Suomen vuoden 1918 tapahtumiin. Oliko kyse kapinasta, luokkasodasta, sisällissodasta vai vapaussodasta. Mieleeni juolahtivat mummoni sanat: ”se oli veljessota”. Niin, minunkin suvussani veljet tappelivat toisiaan vastaan.

Hannes Laurila – 1920

Suomen Kutomo- ja Neulomo Oy:n perusti Hannes Laurila vuonna 1920, osakepääoma oli 150 000 markkaa jakautuen 150 tuhannen markan osakkeeseen. Vuonna 1923 osakepääomaa korotettiin 225 000 markkaan, jakautuen 225 osakkeeseen. Yhtiö toimi Tampereella osoitteessa Pyhäjärvenkatu 1. Osakekirjoihinsa yhtiö päätti ”lainata”, tai sai luvan lainata, Saarisen 500 markan setelin kuvamaailmaa. Yhdennäköisyys on niin selvä, että sattumaksi asiaa on vaikea sanoa: oman onnensa sepät on poistettu, mutta tilalle on tuotu kutova hämähäkki. Paljon sopivampi neulomolle.

Yhtiön nimi muutettiin vuonna 1923 Laurilan Kutomo Oy:ksi. Suomen Trikoo Oy hankki yhtiön osakekannan 28.11.1935 ja maksoi 225 osakkeesta yhteensä 800 000 markkaa eli noin 3 555,56 markkaa kappaleelta.

Suomen Kutomo- ja Neulomo Oy:n osakekirjat sekä niiden yhteys Saarisen seteleihin olisi jäänyt historiaan ilman fiksua kesätyöntekijää. 2000-luvun alkupuolella Suomen Trikoo Oy:n arkisto päätettiin tuhota. Arkistosta heitettiin vanhat paperit tuhottavaksi ja mukana oli mm. yhtiön ostamien yhtiöiden osakekirjoja. Eräs tuhoamista suorittaneista kesätyöntekijöistä toimi ohjeiden mukaan, mutta vuoron päätyttyä hän otti roskiksesta talteen joitakin osakekirjoista. Löytyyköhän Kansanvaltuuskunnan seteleitä vielä piiloista?

Rajan Raha -lehdelle 15.2.2012 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat ja muut kuvat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.
– Suomen Trikoo Oy Osakekirja.fi:n katalogissa.

Posted on

2012/01 – Kansallis – Evli, 100 36. Sama.

Kansallis – Evli, 100 36. Sama.

Alkanut vuosi on Helsingin Arvopaperipörssin 100-vuotisjuhlavuosi. Ensimmäinen pörssi-istunto pidettiin 7.10.1912. Noteerattuja yhtiöitä oli tuolloin 23 kappaletta, ja vuoden 1912 puolella tuli mukaan vielä 10 yhtiötä lisää. Yksi mukaan tulleista oli Triton Merivakuutusosakeyhtiö, jonka osakekirja vuodelta 1912 on mukana Osakekirjahuutokauppa 5:ssä kohdenumerolla 7.

Huutokauppaa tekniikan avulla jo vuodesta 1935

Vuonna 1935 alkoi pörssin ensimmäinen automatisointi, kun julkihuudossa otettiin käyttöön L M Ericssonin kaupankäyntijärjestelmä. Menetelmä oli yksinkertainen: puheenjohtaja ilmoitti noteerattavan paperin – vaikkapa ”Fennia” – ja meklarit tekivät numeronäppäimiä painamalla tarjouksia. Toivon mukaan syntyi korotuskilpailu, ja salin etuosassa olevalla väritaululla vilkkuivat numerot sekä värit tarjousten mukaan välittäjittäin. Jotta tarjousten teko ei olisi kestänyt liian kauan, puheenjohtaja nosti kätensä merkiksi tarjousten teon sulkeutumisesta. Kun osto- ja myyntitarjoukset kohtasivat, kello kilahti ja puheenjohtaja ilmoitti ostajan sekä myyjän, jonka jälkeen osapuolet sopivat kaupan kappalemäärän. Puheenjohtaja vahvisti kaupan kuuluttamalla välittäjien nimet (ostajan ensin), kappalemäärän sekä kauppahinnan. Tarvittaessa puheenjohtaja käynnisti saman paperin uudelleen noteeraamisen toteamalla ”sama”.

Kaikki tehdyt kaupat piti ”selvittää”, eli ostaja maksoi ja myyjä toimitti osakekirjat. Jotkut osakekirjat pyörivät kaupankäynnissä melkein 80 vuoden ajan. Ericssonin järjestelmä poistui käytöstä vasta 1990, ja samoihin aikoihin (vuonna 1992) alkoi siirtyminen arvo-osuusjärjestelmään, joka poisti paperiset osakekirjat kokonaan. Järjestelmä oli nyt automatisoitu ja paperiset osakekirjat poistettu.

Pörssinoteeratut yhtiöt – osakekirjakeräilyn aatelia?

Helsingin Arvopaperipörssissä noteerattujen yhtiöiden osakekirjoilla on arvostettu maine osakekirjakeräilijöiden joukossa. Monesti siksi, että kyseisiä osakekirjoja on markkinoilla sekä yhtiöistä on saatavilla tietoja. Koska osakesijoittajina on ollut monia tunnettuja henkilöitä, keräilijöiden kokoelmiin ovat siirtyneet mm. Urho Kekkosen Rauma-Repola, Mannerheimin Kemi tai Adolf Ehrnroothin Suomen Trikoo. Oma tarinansa liittyy myös Pörssitalon osakekirjoihin vuodelta 1916. Pörssitalon osakekirja edustaa suomalaisia jugend-kohteita tyylipuhtaimmillaan.

Yleensä pörssiyhtiöt vaihtoivat osakekirjansa uudempiin, kun esim. osakekirjaan liittyvät osinko- ja osakeliput loppuivat tai kun osake splitattiin, eli esim. yksi 100 markan nimellisarvoinen osake vaihdettiin viiteen 20 markan osakkeeseen. Osakkeen splittaus oli aika suosittua 1980-luvulla. Joskus osakekirjat vaihdettiin vain, jotta yhtiöt saivat osakerekisterinsä ajan tasalle vaikkapa nurkkauksen selvittämiseksi.

Muutamat yhtiöt, tunnetuimpina Talous-Osakekauppa, Kemi ja Leipurien Tukku, eivät kertaakaan vaihtaneet osakekirjojaan. Ne vaihtoivat osakkeisiin vain uuden talongin osinko- ja osakeantilippuineen. Kyseisten yhtiöiden vanhat osakekirjat pyörivät pörssikaupassa vielä 1980-luvulla. Vastaavasti ostaessaan Pohjolan A-osakkeita 1980-luvulla saattoi saada osakekirjan, joka oli kirjoitettu vuonna 1891. Ostit siis osakkeita, mutta samalla sijoitit keräilyosakkeisiin! Harmi, että vain muutama osakesäästäjä ymmärsi pyytää vanhat osakekirjansa takaisin, kun yhtiöt vaihtoivat osakekirjojaan. Arvo-osuusjärjestelmään vaihdetut osakekirjat piti nimittäin luovuttaa pankille, ja arvo-osuusjärjestelmää hoitavan Euroclearin ohjeen mukaisesti pankit sekä yritykset ovat pääsääntöisesti tuhonneet arvo-osuuksiksi vaihdetut osakekirjat 2000-luvulla.

Rajan Raha -lehdelle 17.1.2012 Janne Pietikäinen

_________________________

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa (Rauma-Repola Oy).


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa (Kemi Osakeyhtiö).


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Posted on

2011/11 – Ensimmäinen, toinen, ja…

Ensimmäinen, toinen ja…

Osakekirjakeräilyssä syksyn 2011 teemana ovat olleet osakekirjahuutokaupat. Säännöllinen huutokauppatoiminta sekä uusien kohteiden tarjonta ovat piristäneet osakekirjamarkkinoita ja hinnat ovat jatkaneet tasaisesti nousuaan. Jotkut keräilijät ovat puhuneet jopa osakekirjakeräilyn “kulta-ajasta”. Suomalaisten osakekirjojen hinnat ovat edelleen kohtuullisia, kun suhteutetaan hinnat tunnettuihin kappalemääriin. Keräilijöiden lisääntyminen näkyy toivon mukaan rauhallisena kehityksenä myös jatkossa. “Hyvä kokoelma on hyvä sijoitus” -sääntö tulisi pitää mielessä myös näinä tuulisina sijoitusaikoina.

Boonen huutokauppa, Antwerpen 22.10.2011

Mario Boonen (www.booneshares.com) huutokaupassa oli tarjolla muutama suomalainen osakekirja. Hienoimman suorituksen tekivät tälläkin kertaa suomalaiset velkakirjat. Savon radan rakentamiseksi liikkeelle laskettu specimen velkakirja vuodelta 1888 (OK 6491) myytiin 1 800 eurolla ja puolustuslaina vuodelta 1939 (OK 6540) 240 eurolla.

Matthias Schmidtin huutokauppa, Würtzburg 5.11.2011

Matthiaksen huutokaupassa (www.hwph.de) tarjolla oli yksi suomalainen velkakirja vuodelta 1863 (OK 2800). Kyse on Riihimäen radan rakentamiseksi otetusta lainasta. Papereita tunnetaan n. 20 kappaletta ja vasarahinnaksi tuli 80 euroa.

Osakekirja.fi -huutokauppa 2, www.osakekirja.fi 28.8 – 18.9.2011

Tarjolla oli 184 kohdetta arpalipuista osakekirjoihin. Mukana oli myös kohtuullisen laaja erä virolaisia osakekirjoja. Kohteista myytiin 76 % ja kokonaisvaihto oli 4 241 euroa. Korkein vasarahinta nuijittiin Gamla Carleby Ångbränneri Aktiebolagetille vuodelta 1873 (OK 5641), 334 euroa.

Osakekirja.fi -huutokauppa 3, www.osakekirja.fi 9.10 – 30.10.2011

Tarjolla oli 70 suomalaista osakekirjaa ja kaikki kohteet myytiin. Kokonaisvaihto oli 4 055 euroa. Korkeimman vasarahinnan saavutti Uudenkaupungin Valtamerilaiva Osakeyhtiö vuodelta 1918 (OK 5145), 301 euroa.

Tulevat huutokaupat

Parhaillaan käynnissä on Osakekirja fi:n huutokauppa 4, www.osakekirja.fi (20.11 – 14.12.2011). Tarjolla on 80 todella hienoa ja myös uniikkia kohdetta. Yksittäisistä kohteista voisin mainita mm. kohteen 5 Munkholmenin tyylipuhtaan jugendosakekirjan vuodelta 1898 (OK 3421) ja kohteen 7, Maaseututeaatteri Osakeyhtiön osakekirjan Wiipurista (OK 6736), jonka omistajana on ollut Kallavesj laulun tekijä Aaro Jalkanen. Täydellinen huutokauppaluettelo julkaistaan tässä lehdessä.

Seuraava iso keskieurooppalainen huutokauppa pidetään 25.2.2012, kun Hanseatisches Sammlerkontor kokoaa skripofiilit Hampuriin. Ennakkotietojen mukaan tarjolla on myös suomalaisia osakekirjoja. Huutokaupan löydät netistä tammikuun aikana www.historische-wertpapiere.de.

Rajan Raha -lehdelle 16.11.2011 Janne Pietikäinen

_________________________

Tässä artikkelissa mainitut linkit:
>> Boone Shares
>> HWPH – Historisches Wertpapierhaus AG
>> Hanseatisches Sammlerkontor für Historische Wertpapiere

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Posted on

2011/03 – Boone tulee, oletko valmis?

Boone tulee, oletko valmis?

Suomalaiset osakekirjat ovat näyttävästi esillä belgialaisen huutokauppakamarin, Boone Sharesin, huutokaupassa 26.3.2011 Antwerpenissä. Perinteisesti keskieurooppalaisissa osakekirjahuutokaupoissa on ollut tarjolla vain muutama suomalaiskohde. Nyt Boonella on tarjolla 15 erittäin näyttävää suomalaista osake- tai velkakirjaa 1860- ja 1980-luvun väliltä.

Vanhimmat kohteista ovat kaksi Suomen Suuriruhtinaskunnan velkakirjaa (Osakekirjakataloginumerot 6508 ja 6509), jotka on laskettu liikkeelle rautatien rakentamiseksi Riihimäeltä Pietariin. Lähtöhintana molemmilla kohteilla on 2 000 euroa. Uudempaa osakekirjatyyliä esittelee Marianna Falckin suunnittelema Ruohonjuuri Oy:n osakekirja (Osakekirjakataloginumero 1466). Sen lähtöhinta on 60 euroa.

”Suomen maantieteellinen sijainti sekä kielelliset erityispiirteet varmistivat pitkään suomalaisen osakekirjakeräilyn tuntemattomuuden kansainvälisille keräilijöille. Vasta viimeisten 2 – 3 vuoden aikana nämä esteet on ylitetty, ja keräilijät ympäri maailmaa ovat tutustuneet suomalaiseen taloushistoriaan osake- ja velkakirjojen kautta” toteaa Boone Sharesin toimitusjohtaja Mario Boone.

Tarjonta kasvaa, oletko valmis?

Suomessa osakekirjakeräilijöiden lukumäärä tuntuu jämähtäneen 50 henkilön paikkeille. Aktiivisia keräilijöitä on ehkä 10 – 20 henkilöä. Keräilijöiden määrää enemmän on kuitenkin kasvanut markkinoilla olevien kohteiden lukumäärä. Suomalaisten kätköistä on alkanut löytyä todella mielenkiintoisia kohteita, jotka ovat herättäneet kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Perinteisesti keräilykohteita on vaivannut muna-kana -ongelma: keräilijät haluavat pitää kohteiden ostohinnat alhaisina, jolloin kanat eivät muni eli uusia kohteita ei löydy. Keräilyharrastus taas ei voi kukoistaa munien puuttuessa. Kun hinnat kohoavat, myyjät heräävät etsimään ja ilmoittamaan kiinnostavia kohteita. Uusien kohteiden löytymiseen tarvitaan aktiivisia kauppiaita.

Nousevat hinnat eivät ole olleet etenkään kauppaa käyvien keräilijöiden mieleen, koska aiempi osakekirjakeräilijän sääntö ”ostan kaksi – pidän yhden ja myyn toisen, jolla rahoitan vähintään itselle jäävän” ei pidä enää paikkaansa. Kehittyvässä markkinatilanteessa keräilijöiden ja kauppiaiden välisen symbioosin merkitys korostuu. Molempia tarvitaan kukoistavan keräilykulttuurin aikaansaamiseksi.

Tulevaisuus valmis?

On totta, että osakekirjojen hinnat ovat viime vuosina nousseet. Mutta ovatko ne nousseet liikaa? Muutamat keräilijät puhuvat jo kuplasta. Puhujat ovat juuri niitä keräilijöitä, jotka haluaisivat koko ajan ostaa kokoelmiinsa halpoja kohteita.

Minä en usko kokonaisuutena liikaa nousseisiin hintoihin. Yksittäiset hintapiikit ovat olleet todellakin yksittäisiä ja merkki siitä, että hyvistä kohteista ollaan valmiita maksamaan. Hinnat tullevat siis eriytymään entistä selkeämmin massa- ja harvinaisempien kohteiden osalta.

Vallitsevassa tilanteessa haluan painottaa, että keräilijät tarvitsevat oikeaa tietoa tiedossa olevien osakekirjojen määristä. Kukaan ei uskalla pistää päätään pölkylle, onko jotakin paperia 2 vai 20. Arvauksia voi tehdä, ja jokainen voi punnita vastauksia arvaajan mukaan. Jokainen meistä tietää, että pitkän ajan kuluessa kertynyt kokemus on tässäkin paras valtti.

Mario Boonella on selkeä näkemys suomalaisista osakekirjoista nyt, kun suomalaiset osakekirjat on huomattu kansainvälisissä keräilijäpiireissä: ”Olemme selkeästi nähneet vasta lähtölaukauksen suomalaisten osakekirjojen keräilyssä ja suomalaisten skripofilia-kohteiden hinnoissa on suuri nousupotentiaali. Suomalaiset kohteet ovat pääsääntöisesti kauniita ja tunnettujen kohteiden määrä on pieni. Lisäksi suomalaisia kohteita 1800-luvulta sekä 1900-luvun alusta löytyy suhteellisen harvoin ja löytyneet kohteet ovat usein normaalia parempikuntoisia, kauniita sekä harvinaisia.”

Boone Shares on yksi Euroopan tunnetuimmista osakekirjahuutokauppakamareista, joka järjestää vuosittain kaksi huutokauppaa: maaliskuussa ja syys-/lokakuussa. Yhtiöllä on myös oma verkkokauppa. Yhtiön perusti vuonna 1984 Mario Boonen isä Erik Boone. Lisätietoa: www.booneshares.com

Rajan Raha -lehdelle 4.3.2011 Janne Pietikäinen

_________________________

Tässä artikkelissa mainitut linkit:
>> Boone Shares

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Posted on

2010/09 – ”I’ve to start with 1 300 euros”

”I’ve to start with 1 300 euros”

Sali kohahtaa – lähtöhinta on 600 euroa! Kilpailu kohteesta on käynnissä.

Kohde on Föreningsbanken i Finland vuodelta 1863 (Osakekirjakataloginumero 4402). Kyseisiä osakekirjoja tunnetaan 6–10 kappaletta ja vahtimestari pelasti ne polttotuomiolta Suomen Yhdyspankista 1900-luvun loppupuolella. Föreningsbanken i Finland oli yksi niistä 62 osakeyhtiömuotoisesta yhtiöstä, jotka perustettiin ennen vuoden 1864 osakeyhtiöasetusta. Huutokaupattavana oleva osakenumero 1951 oli nähty markkinoilla edellisen kerran vuonna 2005.

”And nobody more, 1 300 euros”, meklari toteaa ja nuija kopahtaa. Salissa koputetaan pöytiin.

Seuraavat kohteet: Torneå Ångsågs Aktiebolaget vuodelta 1867, lähtöhinta 200 euroa, vasarahinta 320 euroa. Ja Siitola Aktiebolaget vuodelta 1899, lähtöhinta 150 euroa, vasarahinta 360 euroa. Suomalaiset 1800-luvun kohteet tekivät hyvin kauppansa ja huutokauppayleisö rekisteröi Suomen markkinatilanteen.

Mario Boone järjestää vuosittain Antwerpenissä kaksi huutokauppaa. Keväthuutokauppa on yleensä maaliskuussa ja syyshuutokauppa syys-lokakuussa. Tämänvuotinen syyshuutokauppa pidettiin 18.9.

Huutokaupan jälkeinen illallinen

Suomalaiset keräilyosakekirjat tuntuvat kiinnostavan”, totesi keskieurooppalainen kauppias minulle. ”Kyllä vain, ja suomalaisetkin rakentavat kokoelmiaan kovaa vauhtia” vastasin. ”Kun hinnat ovat nousseet asianmukaisesti, niin uutta materiaalia tulee koko ajan markkinoille. Aiemmin alhaisilla hinnoilla myyjiä ei kiinnostanut edes näyttää kohteitaan, jolloin syntyi illuusio puuttuvista osakekirjoista” jatkoin.

”Niinpä niin, sama kuvio on toistunut useilla rakentuvilla markkinoilla. Ja nyt on entistä tärkeämpää että keräilijöillä on tiedot tunnetuista kappalemääristä, muuten he kulkevat sumussa eivätkä uskalla maksaa hyvistä kohteita”, hän vastasi. Olimme harvinaisen yksimielisiä.

Keskustelumme jatkui suomalaisen osakekirjamarkkinoiden ympärillä. Suomi tuntuu nyt kiinnostavan kovasti. Keskusteluun liittyi International Bond and Share Societyn (IBSS) johtoa ja keskustelumme siirtyi keräilijöihin.

Kerroin, että Suomi on yhdistysten ”luvattu maa” ja että yhteistyökumppanimme Pohjois-Karjalan Numismaatikot ry aloittaa monikanavaisen huutokauppatoiminnan Konseekin kanssa 40-vuotisjuhlahuutokaupassa lokakuussa 2010. Monikanavainen huutokauppa on maailmalla tuttu huutokauppakamareiden toiminnassa, mutta ei yhdistysten. Maantieteellisesti laaja-alaisessa maassa, jossa on vähän asukkaita, kumppanoituminen, asioiden yhdessä tekeminen, on elintärkeää. Tämä viesti näytti menevän läpi niin keskustelun kauppiaissa kuin keräilijöissä.

Seuraavat suomalaiset huutokaupassa

Lokakuun 9. päivänä pidetään huutokauppa Frankfurtissa. Järjestäjänä on Freunde. Kohteissa on hieno laivaosakekirja, Sydfinska Kust-Ångfartygs-Aktiebolaget, lähtöhinta 350 euroa.

Antwerpenin illallisella keskusteltiin kyseisestä kohteesta pitkään ja veikkailimme vasarahintaa. Huutokauppatuloksen voit käydä katsomassa www.fhw-online.de 13.10.2010 alkaen.

Rajan Raha -lehdelle 25.9.2010 Janne Pietikäinen

_________________________

Tässä artikkelissa mainitut linkit:
>> F.H.W. – Freunde Historischer Wertpapiere

Artikkelissa mainitut osakekirjat:


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.


– Kohde Osakekirja.fi:n katalogissa.

Posted on

Tarina Berliinistä

Vuosisadan osakekirja-aarre, ns. Reichsbankschatz

Berliinissä on 2000-luvulla järjestetty suuria huutokauppoja, joissa on myyty miljoonia saksalaisia vanhoja osakekirjoja. Myyjänä huutokaupoissa on toiminut Saksan valtio, joka myy natsi-Saksan keskuspankin (Reichsbank) pankkiholveihin jääneitä osakekirjoja massiivisina 10 000 kappaleen erinä.

Osakekirjat makasivat vuodesta 1945 vuoteen 1990 rautaesiriipun takana Itä-Berliinissä varastoituina. Saksassa vain muutamilla oli tietoa, missä nämä olivat, tai oliko niitä olemassa enää ollenkaan. Kaikkiaan osakekirjoja on n. 30 000 000 kappaletta ja osakekirjojen joukossa on koko määrään verrattuna pienehkö nippu suomalaisia osakekirjoja. Olemme käyneet Saksan valtion edustajien kanssa keskusteluja ko. suomalaisista osakekirjoista.

Reichsbank-aarteen synty

1940-luvulla natsit määräsivät, että pankkien tuli toimittaa fyysiset, asiakkaiden arvopaperisäilytyksissä olevat osakekirjat ns. osakkeiden säilytyspankkiin Berliiniin, Reichsbankiin. Kyseessä ei ollut juutalaiskysymys tai muu holokaustiin suoranaisesti liittyvä toimeenpide: sodan vaadittua yhä enemmän varoja Saksan valtio halusi yksinkertaisesti kontrolloida tehokkaammin valtion kaikkien yksityishenkilöiden omaisuutta ja ”pitää tätä silmällä kaiken varalta”.

Sodan loppuvaiheessa Kolmannen valtakunnan Reichsbankin pommisuojattujen holvien uskottiin kestävän vakavia pommituksia parhaiten. Koko natsi-Saksa painui maan alle.

Venäläiset ja liittoutuneet aloittivat Saksan maa-alan ”moukaroinnin” vuoden 1943 kieppeillä. Vuonna 1944 ja 1945 pommitettiin koko entinen Preussin Keisarikunnan alue (=pohjoisempi puoli Saksasta aina Ranskan rajalle asti) tuusannuuskaksi ja infernaalisia pommituksia toteutettiin aina kesälle 1945 asti. Liittoutuneet kävivät myös keskenään ”uhotaistelua” keskenäisestä herruudestaan ja tärkeä osa tässä oli näyttää mahtiaan pommittamalla Saksassa niin tuhoisasti kuin mahdollista. Vaikka kuuluisin ”uhopommitus” on Dresden, koki kaikkein eniten tuhoa kuitenkin Berliini. sitä koeteltiin ilmasta, tykistöllä, ja lopuksi päästettiin sen yli loputon joukko ryöstävää voitonsokeuttamaa sotilaskuntaa. Kesällä 1945 Berliinissä oli enää viitisen taloa pystyssä, eikä juuri ollenkaan elinkelpoisia olosuhteita. Kaupungin maan alle rakentunut labyrinttien ja bunkkerien saaristo oli myös vaurioitunut pahoin.

Osakekirjavarastoja sisältäneet holvit säästyivät kuitenkin pommituksilta ja joutuivat koskemattomina liittoutuneiden haltuun. Venäläiset saapuivat Berliiniin keväällä 1945, ja sodan jälkeen pankin pommisuojatut holvit jäivät venäläisten miehityssektorille eli tulevaan Itä-Berliiniin.

Tämä sai aikaan varastolle uusia käänteitä: yhdysvaltalaiset, ranskalaiset ja brittiläiset miehittäjät vaativat haltuunsa sitä osaa osakekirjoista, joiden omistajat olivat jääneet heidän miehitysvyöhykkeille (=Länsi-Saksaan ja Länsi-Berliiniin) – mutta venäläiset eivät suostuneet mihinkään sellaiseen järjestelyyn. Tämä kinastelu käytiin miehitysvaltojen kesken käytännössä heti kun liittoutuneet olivat saaneet ensimmäisen käsityksen Berliinin todellisesta tilasta, sorron kaappaamasta kaupungista, ja sairaat, vammautuneet ja ruumiit oli kuljetettu pois ja järjestetty edes alkeellinen vedenjakelu.

Suomalaiset osakekirjat Reichsbankschatzin joukossa olivat suurimmilta osiltaan saksalaisten omaisuutta, jotka olivat sijoittaneet suomalaisiin tai Suomessa toimiviin yrityksiin. Suomihan oli ollut liitossa Saksan kanssa, ja erilaisia kauppa- ja yksityissuhteita oli valtioiden välillä ollut runsaasti. Tämä oli poikinut myös runsaasti sijoituksia ja osakekirjoja.

Reichsbank-aarre sodan jälkeen

Kylmän sodan aikana osakekirjat olivat kuin valtavassa ”mitätöintiastiassa” sosialistisessa valtiossa, ja Itä-Saksan viranomaiset lajittelivat holveissa olevia osakekirjoja, joita oli valtava määrä – kymmeniä miljoonia. Itä-Saksassa kapitalistisella ”omistuspaperilla” ei ollut minkäänlaista arvoa, ja Länsi-Saksa oli mitätöinyt sen alueella olleiden yhtiöiden osakekirjat, koska katsoi että osakekirjat oli saarrettu vihollisen alueelle. Holvit eivät olleet kosteussuojattuja säilytyspaikkoja eivätkä osakekirjat olleet rakastavien keräilijöiden sydänkäpyinä, vaan lumppua nurkassa, ja osakekirjoja tuhoutuikin kosteuden myötä ja hämähäkit nakersivat papereiden reunoja satunnaisesti. Satunnaisesti myös Itä-Saksasta tuli, epävirallisia kanavia pitkin, Länsi-Saksaan myyntiin eriä Reichsbankissa olleita osakekirjoja, mutta säännöllistä kauppaa osakekirjoille ei saatu länsisaksalaisten poliitikkojen yrityksistä huolimatta.

Saksojen yhdistyessä 1990-luvulla osakekirjat ”löytyivät” Itä-Berliinistä ja Saksan valtio aloitti osakekirjojen läpikäynnin, kuntoluokittelun, luetteloinnin, ja keräilytarkoituksiin kelpaamattomien osakekirjojen tuhoamisen. Ne omistajat, jotka tiesivät pankkiholvissa olevan omistamiaan osakekirjoja saivat hakea paperinsa pois. Saksalaisissa osakekirjoissa ei pääsääntöisesti ole omistajien nimiä, vaan paperit ovat ns. haltijapapereita. 2000-luvulle tultaessa osakekirjojen luettelointi oli valmis, vanhat omistajat olivat hakeneet omansa pois, ja 30 000 000 osakekirjaa oli todettu myyntikelpoisiksi.

Reichsbank-aarre tänään

Viimeinen huutokauppa on pidetty ja kaikki saksalaiset osakekirjat on myyty. Ulkomaalaiset paperit odottavat vielä myyntiä.

Olemme toimittaneet Saksan viranomaisille heidän tarvitsemiaan dokumentteja suomalaisista osakekirjoista ja neuvotelleet huutokauppaa hoitavien henkilöiden kanssa suomalaisten osakekirjojen huutokauppaamisesta. Toivomme, että suomalaiset kohteet Reichsbank-aarteesta saadaan päivänvaloon ja keräilijoiden kokoelmiin mahdollisimman pian.

Janne Pietikäinen
(Artikkeli on kirjoitettu Osakekirja.fi -sivuille)