Tervetuloa Verkkokauppaan! / Welcome to Online shop!

2014/03 - Muutaman euron paperi herättää ajatuksia

11 % ja tax-free? Muutaman euron paperi herättää ajatuksia

- "Kyllä nyt hymyilyttää, kun verovapaasti tässä elelen!"
- "Elähän paukuttele henkseleitä, saattaa meinaan sattua kohta!"


Ihmisen muisti on kummallinen. Jotkut asiat pysyvät mielessä kauankin, toiset taas katoavat hetkessä. Sinne pitkäaikaiseen muistiin tallentuvat tunteita herättäneet tapahtumat. Muistoja ei kuitenkaan aina osata suhteuttaa tapahtuman aikoihin vallinneeseen ympäristöön ja siihen, minkälaiset tekijät taustalla vaikuttivat. Varmin tunnepommi on miettiä tai muistella verotusta.

Kun Suomi verovapaasti omisti ja tuottonsa keräsi

2010-luvun suuri teema tuntuu olevan verovapaus ja sen syntisyys. Poliitikot ja toimittajat paheksuvat ja lyövät surutta asioille "verovapaa" -leimaa ymmärtämättä lainkaan, että oikeasti kysymys on siitä, kuinka moneen kertaan samasta tulosta vero maksetaan.

Jotta yritys voi maksaa osinkoja, sen tulee tehdä tulosta, josta maksetaan yhteisövero. Ja jotta syntyy tulosta, pitää olla liikevaihtoa, josta maksetaan arvonlisävero. Vaikka tuloksesta on jo maksettu arvonlisävero ja yhteisövero, ei tule kuuloonkaan, että yhtiön osakkeenomistaja saisi itselleen niitä kuuluisia ”verovapaita” osinkoja. Ehkäpä poliitikkojen retoriikka olisi toisenlaista, jos osinkoja saisi enemmistö suomalaisista.

Kuinka moni muistaa, että vain 25 vuotta sitten vallitsi oikeasti poliitikkojen siunaama verovapaus? Se oli yleisesti hyväksytty ja monien kansalaisten nauttima. Tämän tax-free -edun tarjosivat tietysti valtion obligaatiot, joiden korkokin oli rapsakat 11 %. Sijoituskohteena ne olivat varmasti tasaisia, eikä Suomen valtion luottokelpoisuutta tarvinnut tuolloin jännittää. Tarvittaessa Ahti Pekkala tuli televisioon kertomaan, kuinka valtionbudjetti kasvaa 8 %, idänkauppa rullaa, työllisyyttä on ja tiukan paikan tullen vähän devalvoidaan. Aika oli omalla tavallaan vakaata ja huoletonta. Karrikoituna voisi sanoa, että ainoastaan appelsiinien hinnat nousivat suhteessa palkkaan.


Valtion 10-vuotinen obligaatio vuodelta 1983 tarjosi pulskan 11,25 % tuoton. Lainapaperin allekirjoittivat ministeri Ahti Pekkala ja hallitusneuvos Pekka Laajanen. Kohteen kataloginumero on 2941.


Pekkala on usean obligaation allekirjoittaja. Kuvan obligaation takasivulle on painettu mielenkiintoinen säännös: "Tämän obligaation korkoa ei katsota luonnollisen henkilön tai jakamattoman kuolinpesän veronalaiseksi tuloksi vuosilta 1983–1993 toimitettavissa valtion- ja kunnallisverotuksissa eikä obligaation arvoa pidetä heidän veronalaisena omaisuutenaan sanotuilta vuosilta toimitettavissa valtionverotuksissa."


Obligaation takasivun säännöt paljastavat, että laina tarjosi sijoittajalle tax-free -edun kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.


Vähän kuin Monopolin Vapaudut vankilasta -kortti. Kun kerrat olit saanut rahat tilille eli maksettua tuloista verot, ostamalla Valtion obligaatioita sait jatkossa tuoton verovapaasti eikä varallisuusveroakaan tarvinnut maksaa. Varallisuusverottomuus tarkoitti myös, ettei obligaatioita tarvinnut ilmoittaa verotuksessa. Tällä konstilla jotkut nokkelat laajensivat omaa verovapauttaan.

Nokkela kansalainen hyödynsi poliitikon päätöksiä

Kuten obligaatiosta näkee, siinä ei ole omistajan nimeä. Haltijapaperin omisti se, jonka hallussa paperi oli, aivan kuten lottokupongin. Omistaja on haltija, pääoma ja tuotto ovat vapaata tulo- ja omaisuusverosta - mitä yhtälöstä puuttui?

Verovapaa ja nimetön obligaatio tarjosi helpon keinon siirtää omaisuutta seuraaville sukupolville. Valistuneet kansalaiset merkitsivät obligaatioita, ja usein vaikkapa 10 000 markan merkintä pyydettiin pankissa toimittamaan 10 kappaleena 1 000 markan obligaatioita. Syntymäpäivät, häät ja ”tykkään syyskuun 13. päivästä” -juhlien kunniaksi annettiin lahjaksi parit obligaatiot.

Lahjansaajan leikatessa lippuja ja lunastaessa pääomaa ei pankeissa mitään kyselty. Ei ollut syytäkään kysellä, sillä velkakirjan ehdoissa vahvistettiin vapaus tulo- ja varallisuusverosta tulevaksi vuosikymmeneksi.

Päätösten siirtämisestä seuraaville hallituksille

Kuluneen talven teema tuntuu olleen, mitä päätöksiä Suomen hallituksen tulee toteuttaa itse ja mitä vastuita se voi siirtää seuraavan hallituksen niskaan. Puhutaan päätösten tekemisestä ja mietitään, miten nyt tehtävät päätökset muuttuvat, jos / kun poliittinen päättäjä vaihtuu. Asiaan ovat ottaneet kantaa monet vaikuttajat presidenttiä ja Eduskunnan puhemiestä myöten. Onko poliittisen joustavuuden tavoittelu omiaan lisäämään kansalaisen epävarmuutta? On varmasti haitallista, että ihmiset ja yritykset eivät voi juuri ennakoida tulevaa. Päätöksenteko on poukkoilevaa, ja aina on jotkut vaalit tulossa.

Osakekirjakeräilijälle aukeaa jälleen paraatipaikka miettiä tilanteiden ainutlaatuisuutta. Yhdestä ainoasta obligaatiosta selviää, että ministeri Ahti Pekkalan allekirjoituksella vuonna 1983 sidottiin kädet tulevilta hallituksilta vuoteen 1993 saakka. Ei siinä kyselty poliittisten päättäjien muuttumisesta, tai tarpeesta kerätä veroja kesken lainakauden. Tehtiin päätös lainata rahaa ja ehdot lyötiin lukkoon kymmeneksi vuodeksi. En voi kuin ihailla, kuinka paljon ajatuksia ja mietittävää muutaman euron keräilypaperi tarjoaa vielä 30 vuoden kuluttua liikkeellelaskustaan.

Velkakirjoilla on suuri merkitys ajatusten herättelijänä. Korkotaso ja muut lainaehdot paljastavat suoraan, miten maa on milloinkin maannut. Papereista selviää myös, ketkä ovat erilaisissa rooleissa olleet vaikuttamassa. Moni suomalainen poliitikko on toiminut myös Suomen Pankin johtajana, ja valtiovarainministeriön kautta on päästy presidentiksi asti, joten tuttuja allekirjoituksiakin löytyy. Velkakirjat kertovat kunkin ajan oloista tarinaa enemmän kuin vaikkapa setelit.

On todella harmillista, etteivät tulevaisuuden osakekirjakeräilijät saa enää kokoelmiinsa velkakirjoja, joista paljastuisi nykyajan ilmapiiri. Pitäisikö tehdä lotto, hakea Urpilaiselta siihen nimmari ja laittaa kuponki talteen perikuntaa varten? Olisihan se aikamoista, jos vuonna 2044 keräilijät katsoisivat valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen signeeraamaa Suomen ainoaa verovapaata tuottopaperia keväältä 2014.

1.3.2014 Janne Pietikäinen



Yllä oleva artikkeli on julkaistu Numismaatikko-lehdessä. Alapuolella oleva nettijatko on koottu vain osakekirja.fi -sivuille. Jatkon kokosi Osakekirja.fi -toimitus.


Valtiovarainministerien urapolut ovat mielenkiintoisia. Valtiovarainministeristä eli lainojen allekirjoittajista ovat presidentiksi asti edenneet vain Ryti, Koivisto ja Niinistö. Presidenttien allekirjoittamat arvopaperit ovat aina olleet keräilijöiden erityissuosiossa. Merkittävän poliittisen pestin sai myös Erkki Liikanen, joka toimi vuosina 1995-2004 Suomen ensimmäisenä EU-komissaarina ja (loppu)sijoitettiin kauden jälkeen Suomen Pankkiin. Katso herrojen ministeriaikanaan allekirjoittamat lainat klikkaamalla kuvia:

       


Setelinkerääjille allekirjoittajat ovat tärkeitä. Obligaatioiden ja setelien allekirjoittajina esiintyy paljon samoja nimiä. Heistä viimeiseksi jäi Matti Louekoski. Muita suosittuja lainojen allekirjoittajia ovat ainakin Johannes Virolainen ja Iiro Viinanen. Näet mm. heidän allekirjoittamansa lainat kuvia klikkaamalla.

           

       


Paperisten valtionobligaatioiden aika päättyi Suomessa tammikuussa 1999, jolloin Valtiokonttori myi viimeiset paperimuotoiset obligaationsa. Samalla päättyi myös uusien haltijapaperilainojen liikkeellelasku, koska arvo-osuustilin omistaja on aina tiedossa. Moni jäi kaipaamaan haltijapaperin tuomaa joustavuutta, mutta muutos helpotti elämää monin tavoin. Koronmaksu ja lainan takaisinmaksu muuttuivat täysin automaattiseksi, eikä riskiä lainapaperin katoamisesta tai lunastuksen unohtamisesta enää ollut.

Ensimmäinen kotitalouksille suunnattu arvo-osuusmuotoinen valtion joukkovelkakirjalaina esiteltiin marraskuussa 1999. Sen laina-aika oli kolme vuotta ja nimellistuotto 4 %. Uusia kotitalouksille tarkoitettuja valtion tuotto-obligaatioita ei ole julkaistu toukokuun 2011 jälkeen (tilanne 1.3.2014). Obligaatioiden suosio on huvennut pitkään vallinneen matalan korkotason vuoksi.

Aika näyttää, ovatko seuraavat "riskittömän" koron tarjoavat lainapaperit vielä Valtiokonttorin tuotto-obligaatioita vai peräti eurobondeja.

Lue lisää:
- Suomen valtiovarainministerit Wikipediassa
- Lainanoton instrumentit Valtiokonttorin sivuilla
- Markkasetelien allekirjoittajat setelit.com -sivustolla

Osakekirja.fi -sivuilla esiteltäviin valtionlainoihin on tallennettu tieto siitä, minkä hallituksen lainasta on kysymys, ja kuka ministereistä on lainan allekirjoittaja. Voit siksi etsiä lainoja kirjoittamalla sivujen hakukenttään etsimäsi valtiovarainministerin nimen.

- Näytä kaikki myynnissä olevat valtionlainat vuosilukujärjestyksessä

>> Takaisin artikkeliluetteloon


Copyright © 2017 www.osakekirja.fi www.scripophily.fi . Toteutus: Emerca